Niin haminalainen kuin olla saattoi

Mikko Juvan rationaalinen hengenmies ”tuli” Haminaan koulun opettajaksi. Teonsanan valinta pettää. Carl Johan Qvist ei ”tullut”, hän ”oli” – oli niin haminalainen kuin tuon ajan kaupunkilainen sitä suinkin saattoi olla.

Rovastin isoisän isä Johan Jöransson Qvist muutti Kymenlaaksoon 1700-luvun alussa. Hän saapui Nevanlinnasta, nykyisestä Pietarista, pakolaisena venäläisten vuonna 1703 vallattua Suomenlahden pohjukan. Perhe asui ensin Kymin Eskolassa, josta Johan Qvist siirtyi Sippolan hovin voudiksi. Johan Qvistin keskimmäinen poika, isänsä kaima, muutti Haminaan räätäliksi ja teki kunnallista uraa mm. kämnerioikeuden jäsenenä. Haminan vahva elämisen meno lienee vaikuttanut siihen, että räätälimestari koulutti poikansa yliopistoa myöten. Elias Qvist, rovastin isä, toimi Haminassa mm. triviaalikoulun opettajana sekä kaupunginsihteerinä. Hän oli naimisissa Anna Elfengrenin kanssa, jonka isä Carl Enoch Elfengren toimi Haminassa raatimiehenä sekä lopulta vt. pormestarina.

Carl Johan Qvist syntyi Haminassa 30.7.1783 ja hänen elonsa heijasteli uskollisesti kotikaupungin vaiheita. Koulu alkoi – saksan kielellä – Venäjään kuuluneessa Haminassa ja jatkui – ruotsiksi – Ruotsin alaisessa Porvoon lukiossa. Opinnot katkesivat, kun tsaari Paavali määräsi 1798 ulkomailla opiskelleet alamaisensa palaamaan kotimaahansa. Kotona tulijaa odotti hämminki. Keisari oli paljon muun ohella kieltänyt Haminan tuottoisan lautakaupan. Kaupungin talouden toinen tukijalka romahti. Vaikka säädöksiä pian helpotettiin, Napoleonin sodat, Kanadan sahat ja Englannin tullipolitiikka estivät uuden nousun.

Carl Johan Qvistin elämä ja luvut jatkuivat, nyt Tallinnassa ja saksaksi. Opintokielto kumoutui ja v. 1801 nuori mies siirtyi Turun ruotsinkieliseen yliopistoon. Ensimmäisen saarnansa hän piti, kuten todettu, 20-vuotiaana Vehkalahden kirkossa ja ruotsiksi. Tämän jälkeen näyttöjä ja toimia kertyi tasaisesti: Haminan saksankielisen oppikoulun opettaja 1804, pappistutkinto Haminan hiippakunnan konsistorissa1806 – tällöin hän ”kunnostautui erityisesti muihin jumaluusopin kandidaatteihin verraten antaen näytteen ahkeruudestaan ja taidostaan” – pappisvihkimys Haminassa samana vuonna, Haminan arkkidiakoni eli saksan- ja ruotsinkielisen seurakunnan pappi sekä Haminan konsistorin notaari 1808. Nuoressa miehessä näytti olevan ainesta hiippakunnan johtajaksi ja hän oli saavuttanut korkean esimiehensä, tuomiorovasti Emanuel Indreniuksen luottamuksen. Sitten kaikki muuttui niin Haminan kuin nuoren pappismiehen osalta.