Kynttilänpäivän saarna

Elettiin vuotta 1836. Arjen huolet painoivat tuolloin kuulijoita, kehotuksen ja lohdutuksen sanoja kaivattiin. Halla oli vienyt sadon. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoontunut ”pitäjän köyhäinkomitea” arvioi, että syksyyn mennessä lainaviljaa tarvittaisiin vähintään 3700 tynnyriä. Ilman tukea köyhimpiä uhkasi ”nälänhätä ja sen kauhistuttavat seuraamukset”. Asiaa pahensivat seudulle tulvineet ”kerjäläiset, ei vain naapuripitäjistä vaan myös muista lääneistä”. Heitä enempää kuin kierteleviä romaneja ei voitu auttaa, koska niukat ”varannot eivät riittäneet edes omaan tarpeeseen”. Komitea pyysikin kruunulta paitsi lainaviljaa myös toimia, jotta apua saisivat vain todella tarvitsevat eikä ”laiskuutta ja holtittomuutta tuettaisi”.

Vuonna 1836 Carl Johan Qwist saarnasi Vehkalahden kirkossa Neitsyt Marian Kirkonkäymisen eli Kynttilämessun päivänä (Kynttilänpäivänä). Saarnateksti: ”Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin, viedäkseen lapsen Herran eteen.” (Luuk. 2:22)

Johdanto saarnaan:
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12) Ianaikainen on kutsunut meidät tomusta ja tuhkasta ja lahjoittanut meille äärettömän paljon hyvää. Psalmin sanoin Daavid muistuttaa meitä pitämään aina mielessämme totuus, ettei tämä elämämme ole ainoa Jumalan meille antama. On luonnollista ja Jumalan asetusten mukaista rakastaa tätä elämää ja nauttia siitä maailmassa, jossa Jumala pitää luoduistaan huolen. Eikö Jumala ole antanut meille elämää lahjana voidaksemme hänen esimerkkinsä mukaisesti osoittaa hyvää kaikille, jotka meidän kanssamme elävät! Eikö tämä kaikki vahvista sitä että meidät on luotu ja ajateltu elämään vielä parempaa ja korkeampaa elämää! Rakastakaamme sen tähden tätä elämää, jonka Jumala, kaiken hyvän lähde, on meille lahjoittanut. Se on suurin ja vahvin osoitus ja todistus siitä, että Jumala on rakkaus ja että me olemme hänen suojeluksessansa kuolemattomia olentoja. Rakastaessamme tätä elämää, pitää meidän aina muistaa, ettei Jumala ole kutsunut meitä elämään vain tässä maailmassa. Kerran meidän on kuolemassa erottava kaikesta mitä täällä olemme rakastaneet … Katselkaamme tämän juhlapäivän evankeliumitekstin johdattamina mitä meidän kristittyinä tulee ajatella elämästä ja kuolemasta. Pitäkäämme huoli siitä, että Jeesuksen opetuksen mukainen rohkea, urhea ja iloinen mieliala meissä vahvistuisi ja päivä päivältä kasvaisi. Jeesus, joka on saavuttanut voiton kuolemasta, opettakoon meitä hänelle elämään ja hänessä kuolemaan. Hän kuulkoon meitä, kun hartaudella veisaamme virren 390. (Meidän nykyisessä vuoden 1986 virsikirjassa virsi 624.)

Saarnasta on tässä otteessa vain sen päätössanat:
"Sen tähden, rakkaat ystävät, niin kauan kuin Jumala sallii teidän viipyä tässä elämässä, olkaa vireitä ja rohkeita täyttäessänne vilpittömästi velvollisuutenne. Älkää pelätkö kuolemaa. Mutta pitäkää mielessänne, että niin pian kuin Jumala meitä kutsuu, menemme Isän tykö. Aamen

>Qwist piti tämän saarnansa suomen kielellä. Saman saarnan hän piti uudelleen Sippolassa vuonna 1838 ja vielä Vehkalahdella 1845.