Pyhäinpäivän saarna

Seuraava teksti on katkelma saarnasta, jonka Carl Johan Qwist piti Haminan ruotsinkielisen seurakunnan iltahartaudessa pyhäinpäivänä vuonna 1808. Helmikuussa alkanut Suomen sota jatkui, mutta Ruotsin tappio alkoi näyttää ilmeiseltä. Levottomat ajat heijastunevat saarnan sisällössä: ”Hyveellinen ihminen” käy taistoa elämän vastoinkäymisiä, jopa väkivaltaa vastaan. Haminaan tuli ja sieltä lähti jatkuvana virtana joukko-osastoja, jotka armeijan tapaan käskivät ja vaativat, eivät pyytäneet. Saarnan kuulijoista – haminalaisia ruotsinkielisiä kauppiaita, käsityöläisiä, virkailijoita – monet olivat kirjaimellisesti joutuneet sorretuiksi, pilkatuiksi, kenties maahan lyödyiksi. Lohdutuksen ja kannustuksen sanat olivat paikallaan.

Tekstinä olivat Jeesuksen sanat:
Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaatii palvelijoiltaan tilitykset. (Matt. 18:23).

Näin alkaa kertomus palvelijasta, joka saa suuren velan anteeksi, mutta on armoton omaa velallistaan kohtaan. Saarnan taustalta heijastuu pyhäinpäivän epistolateksti. (Ilm. 7:2-3,9-17) Saarna lienee ollut Qwistille läheinen, sillä hän käytti tekstiä vielä viisi kertaa (vuosina 1810, 1814, 1832, 1835 ja 1838 ). – Käännös on vapaa.

Hyveellisen ihmisen taistoa nurjaa kohtaloaan, elämän vastoinkäymisiä, epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa vastaan on usein pidetty merkillisimpänä näytelmänä, mikä meille on seurattavaksi annettu. Se on näytelmä Jumalalle. Sitä katsellessa ajattelevaa ihmistä askarruttaa asioiden uskomaton moninaisuus. Kyseessä on vapaan tahdon taistelu luonnon ankaraa pakkoa ja järjen taisto järjettömyyden pakkoa vastaan. Se on arvonsa tuntevan ihmisen sankarillinen kamppailu kaikkea sellaista vastaan, joka haluaa riistää häneltä inhimillisyyden…

Miten harvinainen onkaan rohkeus, jota hyveellinen ihminen tuossa näytelmässä osoittaa. Miten kunnioitettavaa on miehekkyys, jolla hän säilyttää arvokkuutensa ja voima, jolla hän torjuu väkivallan. Tuhansien nurjuuksien (=kierouksien) myrskyssä hän horjumatta ja pelkäämättä tekee, mitä velvollisuus häneltä vaatii. Miten vahvan vaikutuksen tekeekään meihin henkilö, jota voidaan sortaa, vaan ei pakottaa; jota voidaan pilkata, vaan ei häpäistä; joka voidaan lyödä maahan, vaan ei voittaa. Siinä on arvokas näytelmä maailmalle, enkeleille, ihmisille…

Onnellisia olemme, jos maailman näytelmiä seuratessamme emme unohda, että olemme kristittyjä. Silloin tunnemme heikkoudessamme, miten paljon ja millainen velka meille on anteeksi annettu. Niin kuin Jumala on meitä armahtanut niin armahtakaamme mekin lähimmäisiämme…