Mikkelinpäivän saarna

Haminan arkkidiakoni eli kaupungin saksankielisen seurakunnan
25-vuotias paimen Carl Johan Qwist pohti Mikkelinpäivän iltasaarnassa, miten meidän tulisi arjen kiireissä suhtautua ihmisiin, joiden ”mielipiteistä ja tavoista emme pidä”. Hän oli valinnut tekstikseen Raamatun jakeen: ”Jeesus meni sapattina erään fariseuksen kotiin aterialle ja kaikki tarkkailivat häntä.” (Luuk. 14:1) Aihe oli ajankohtainen. Syksyn myötä Ruotsin ja Venäjän välisen Suomen sodan taistelut olivat päättymässä. Haminaan marssi rintamalta palaavia rekryyttejä. Joukkoon mahtui väkeä laajan Venäjänmaan kaikista osista. Myös uskontojen kirjo oli melkoinen. Raatihuoneen torin sahaporvareiden koteihin lienee majoitettu korkeita upseereita, joten ”näkemysten ja tapojen erilaisuus” oli jokapäiväinen pulma. Tilanne ärsytti kaupunkilaisia, joten opastuksen sana oli paikallaan – aivan kuten nyt, 200 vuotta myöhemmin. – Arkkidiakoni piti saarnan ruotsiksi ja käytti tekstiä myös Mikkelinpäivänä vuonna 1816. Käännös on vapaa.

”Tylyinkin totuus on sanottavissa hyvällä tavalla. Arastelematon vastaväite voi olla sovitteleva tai jopa kunnioittava. Rakkaus lieventää ankarimmankin moitteen ja muuttaa sen lempeäksi ojennukseksi. Myös peittelemätön suorasukaisuus saa vastakaikua, jopa ymmärrystä ja hyväksyntää, jos se ei loukkaa tilanteeseen sopivia tapoja ja tottumuksia. Tapaamme ehkä toistuvasti ihmisiä, joiden ajattelu ja asenteet eivät miellytä meitä. Tällöin menetämme kenties malttimme, kiivastumme ja loukkaannumme, varsinkin jos tunnemme olevamme oikeassa ja totuudessa. Mitä helpommin näin käy sitä vahvemmin olkoon Jeesuksen lempeys esikuvamme. Esittäkäämme parhaatkin näkemyksemme tai ajatuksemme viisaan sävyisyydellä… Jos näin toimimme, noudatamme Jeesuksen antamaa ohjetta: pyri tässäkin tilanteessa suurimpaan mahdolliseen hyvään… Kristuksessa olemme kaikki totuuteen vihityt, meidän tulee edesauttaa totuutta voittoon harhasta, älköön mikään olko lähempänä sydäntämme kuin oikea tietämys Jumalasta… Olkaamme siksi rohkeasti ja vakaasti, viisaasti ja lempeästi totuuden todistajia. Onnellisia olemme, jos meillä on tämä mielen jalous, tämä rehellinen tahto hyvään, tämä into hoivata, auttaa, siunata ja elvyttää. Miten suuresti toiset eroavatkin meistä näkemyksiltään ja tavoiltaan, tulkoon syystä osaksemme kiitollisuus ja liikutus, kun he muistavat tahtoamme hyvään…Paha älköön meitä voittako, vaan voittakaamme me paha.”

Äfwen den hårdaste sanning kan sägas på ett gott sätt, äfwen den frimodigaste motsägelse kan förenas med foglighet, till och med med wörnad, äfwen den skarpaste tadel kan mildras af kärleken och förwandlas till en lindrig rättelse, äfwen den största fromodighet skall finna upsögt (?), till och med gillas och billigas om den icke kränker någon af de lagar och bruk som omständigheterna infört. Ju lättare det således är att i umgänge med människor som misshaga oss, med hwilcka vi icke öfwerstämma, hwarken i tankesätt eller känslor, att gå för långt, blifwa häfiga och förolämpade, i synnerhet då wi tro oss hafwa sanning och rätt på wår sida, desto mer låtom oss taga Jesu saktmod till efterdöme, desto mer blifwe det en obrottlig lag att aldrig yttra öfwer wåra bättre grundsatser och tankesätt annorlunda än med klokhet och skonsamhet, då skall det icke blifwa oss swårt att äfwen fullgöra den regeln som Jesu förhållande föreskrifwer oss för detta slags umgänge: bemöte dig att äfwen där åstadkomma så mycket gott som du förmår…

Igenom Kristus äro wi all inwigda till sanningens lära., wi skola alla bidraga att sanningen segrar och willförelsen försvinner, det skall intet ligga oss mer om hjärtat än en riktig kunskap om Gud…Låtom oss därför med frimodighet och allvar,med klokhet och saktmod bära sanningens wittnesbörd. Lyckliga wi om wi äga detta ädelmod, denna uppriktiga wällwilja, denna ifwer att wårda, att hjälpa, att wälsigna och wederqwicka. Hur långt man än må afwika från oss i sina meningar och skilja sig i sina seder , rättwisa skall man dock låta oss wederfaras, man skall med tacksamhet och rörelse betrakta wår wällwilja… Det onda skall icke öfwerwinna oss utan wi skola öfwerwinna det onda.