Vihkisaarna juhannuspäivänä

Juhannuspäivän aamulla 1843 Haminan Raatihuoneen torin pohjoiskulmalle kerääntyi juhlakansaa. Paikalle kiiruhti kaupungin herrasväkeä parhaissa pyhä-asuissa, kadettikoulun upseereja paraatiunivormuissa ja korkeita kruunun viskaaleja koreissa virkapuvuissa. Neljä vuotta kestänyt aherrus oli päätöksessä. Haminan ja Vehkalahden kirkkoherra, lääninrovasti Carl Johan Qwist tuli saamansa ”tehtävän mukaisesti vihkimään, siunaamaan ja pyhittämään tämän uuden rakennuksen Herran huoneeksi, rukouksen ja Jumalan palvelemisen temppeliksi”. Hän nimesi Haminan uuden, C.L. Engelin piirtämän kirkon ”totuuden julistajan Johannes Kastajan mukaan, jonka muistolle tämä juhlapäivä on omistettu”. – Arkipuheissa Johanneksen ”juhannuskirkko” oli ensin ”Ruotsin”, sitten ”Haminan kirkko” kunnes oma aikamme on palauttanut kutsumamuodon vanhoilleen. Lääninrovasti sopi vihkijäksi, sillä hän oli tarmolla johtanut puhetta rakennuslautakunnassa. Kirkko muistuttaa näin Carl Johan Qwistin monipuolisesta vaikutuksesta Haminan ja Vehkalahden elossa. Johanneksen kirkko oli alkujaan tarkoitettu kaupunkiseurakunnan eli ruotsinkielisen väestönosan käyttöön. Sanankuulijoiden mukaan vihkisaarna oli ruotsinkielinen..

”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!” Miksi emme iloiten ja ylistäen viettäisi juhlapäiväämme, jolloin ensi kerran kokoonnumme tähän Herran huoneeseen yhteiseen jumalanpalvelukseen! Kiittäkäämme Herraa hänen hyvyydestään, joka suo kaipaaviin sydämiimme lohtua, myötäelämistä ja sovitusta. Rakkaus Jumalaan on antanut meille voimaa rakentaa ja kunnostaa tämän hänelle pyhitetyn temppelin. Täällä vahvistamme uskoamme Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Täällä haemme lohtua huolten ja murheitten painamalle mielellemme. Täällä kiinnitämme sydämemme kaikkeen, mikä on hyvää.

Rukoilemme hartaasti Jumalaa, että meidän jälkeemme tulevat täältä löytäisivät kuolemattomille sieluilleen voimaa ja vahvistusta. Meidän hurskaat esi-isämme ovat hekin kantaneet huolta omasta ja jälkeläistensä hyvinvoinnista ja siksi pitäneet yllä rakennusta yhteistä hartaudenharjoitusta varten… Mikä voisi vahvemmin herättää ja pitää yllä tuntemusta korkeasta, taivaallisesta kutsumuksestamme kuin yhteinen jumalanpalveluksemme? Tämä paikka kutsuu meidät pois tavallisista, usein hengellistä elämäämme tukahduttavista ja tappavista arkiaskareistamme. Täällä tunnemme elävästi, että meidät on kutsuttu etsimään totuutta ja tekemään hyvää, tukemaan lähimmäistämme ja kypsymään ikuisuuteen kuolemattomuuden maassa. Täällä meille ei opeteta sitä, mikä tuottaa hyötyä tai haittaa yksin maallisissa toimissamme. – Ei! Täällä meille osoitetaan taivaalliset totuudet oppiaksemme tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen, kasvamaan kristittyinä ja vaeltamaan valon lapsina.

Suokoon Kaiken hyvän antaja armonsa, että meidän jälkeemme tulevat täältä löytäisivät valaistuksen, voiman hyvään, lohdun elämän vaivoissa ja vaikeuksissa sekä iloisen luottamuksen autuaalliseen ikuiseen elämään… Elähdyttäköön meitä halu antaa hurskas esikuva lapsillemme ja herättää heissä rakkaus yhteisiä jumalanpalveluksiamme kohtaan, niin että hurskaus ja Jumalan pelko eläisivät polvesta polveen. Kokoontukoon tähän temppeliin kristittyjä, jotka rukoilevat Jumalaa hartaudessa ja totuudessa. Aamen.