Rippisaarna kiirastorstaina

Carl Johan Qvist, Haminan hiippakunnan papiston nuori toivo, vihittiin papiksi kotikaupungissa 1806. Jo sitä ennen hän oli toiminut pari vuotta Haminan saksankielisessä normaalikoulussa opettajana. Oheisen saarnan vastanimitetty arkkidiakoni eli kaupungin saksankielisen lautaporvariston – ja saksankielisten upseerien – kappalainen piti ”Am grünen Donnerstag” eli kiirastorstaina vuonna 1808. Suomen sota (1808-09) oli juuri alkamassa. Kaupungissa majaili yleistilanteen vuoksi runsaasti Venäjän armeijan väkeä. Monet upseereista olivat Baltian saksalaisia ja kirkossa istui saarnan aikana arvattavasti lukuisa joukko asepukuisia kuulijoita. Heistä osa oli matkalla rintamalle, tuntemattomiin kohtaloihin. – Teksti on käännetty saksasta. Saarna on kokonaisuudessaan julkaistu kokoelmassa ”Carl Johan Qwist, puheita ja saarnoja” (Haminan-Vehkalahden seurakunta, Vammala 2005).

Teksti 1.Kor. 11:23-29

Herran aterian oikea vietto

Ehtoollisen merkityksen opimme tuntemaan evankelistojen Jeesuksen elämää käsittelevistä kirjoituksista ja tästä meille tänään luetusta tekstistä. Vähän ennen kuolemaansa Jeesus tuli uskollisten ystäviensä saattamana Jerusalemiin nauttiakseen siellä opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian. Hän näki nyt sen kauhistuttavan hetken lähestyvän, jolloin ystävät jättäisivät ja viholliset vangitsisivat hänet ja elämä päättyisi piinalliseen kuolemaan. Saadakseen opetuslapsensa vakuuttuneiksi heitä kohtaan tuntemastaan syvästä rakkaudesta Jeesus tahtoi vielä ennen kuolemaansa tehdä muistonsa heille unohtumattomaksi tavalla, joka uudistuessaan mahdollistaisi ja elävästi edistäisi Jeesuksen ja hänen rakkautensa muistelemista.

Jeesus toimi hyvän ystävän ja viisaan ihmistuntijan tavoin. Hän ymmärsi, millaista kauhua hänen ilmoituksensa kuolemastaan ystävissä herättäisi. Jeesus tiesi, että niissä kärsimyksissä, joita he tulisivat kokemaan, mikään ei lohduttaisi heitä enemmän kuin hänen elämänsä, kärsimisensä ja kuolemansa muisteleminen. Jotta Jeesus opetuslapsistaan erottuaankin voisi yhä olla heidän joukossaan, hän asetti pyhän ehtoollisaterian. Apostolit ymmärsivät Jeesuksen muistoaterian nauttimisen toimitukseksi, joka oli tarkoitettu kaikille kristityille. Näin on jatkunut meidän päiviimme saakka.

Erityisesti ehtoollisella tunnemme, miten heikkoja ja epätäydellisiä me vielä olemme, mutta miten hyvään osaan me kristittyinä olemme kutsutut. Meille on avuksi, jos annamme Jeesuksen Kristuksen esikuvan kannustaa meitä pyrkiessämme yhä lähemmäksi täydellisyyttä.

Lopuksi ehtoollisen kelvollinen nauttiminen voi voimistaa pyrkimystämme keskinäiseen rakkauteen, jonka Kristus tahtoi kristittyjä yhdistävän. Kaikki täällä tunnustamme uskovamme Jumalaan, jonka Jeesus Kristus opetti meidät tuntemaan Isänämme. Kaikki täällä kiitämme yhteistä Vapahtajaamme ja Pelastajaamme, Jeesusta Kristusta. Täällä meissä voimistuu halu rakastaa ilman erotusta kaikkia ihmisiä, kuten Jeesus rakasti ja halusi heidät pelastaa. Oi kristikansa! Jospa voisimme Jeesuksen muistoaterialle ottaa elämämme pysyväksi seuralaiseksi hänen käskynsä rakastaa toisiamme sisarinamme ja veljinämme ja voimiemme mukaan tehdä hyvää toisillemme. Lähimmäisen rakkaus täällä ajassa on autuuden lähde iankaikkisuudessa. Aamen