Joulusaarna

Oheinen teksti on katkelma Carl Johan Qwistin suomenkielisestä saarnasta, jonka hän piti Vehkalahden kirkossa joulupäivänä 1835 ja 1841 sekä joulunajan iltajumalanpalveluksessa 1844. Teksti on pyritty mahdollisuuksien mukaan säilyttämään rovastin käyttämässä muodossa. Raamatun sitaatit on kursivoitu.

Pyhä ja siunattu oli se aamuhetki, jossa Prophetan ennustus täytettiin:
Kansa joka pimeydessä vaelsi näki Jumalan valkeuden ja jotka asuit kuoleman varjon maassa niiden ylitse se kirkkaus lankesi. Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla Herraus on, ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Päämies. (Jes. 9:1,5)

Tämä on se päivä, jonka Herra teki, iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä. (Ps. 118:24) Ja iloitkaamme kuningas Davidin hengessä katsellen sitä armoa ja siunausta, jonka Jumalan poika tulonsa kautta maailmaan oli osoittava ihmiskunnalle.

Jos ihminen olisi ainoastaan tomu, jos hän olisi se ylenkatsottava, ainoastansa tätä maailmaa varten luotu ja katoavaisuuteen tuomittu olento, johon synnin orjuus alentaa hänet, miksi Luoja olisi tehnyt niin paljon ja suurta meidän tähtemme, miksi hän olisi lähettänyt poikansa, sen rakastetun, alas taivaasta meidän tyköömme, miksi koko taivas oli yhdistänyt äänensä iloisiin riemu-lauluihin, ylistäen Jumalan ääretöntä hyvyyttä ja laupiutta.

Iloitkaat, että Vapahtaja on tullut maailmaan teitä lunastamaan ja synnistä pelastamaan! Iloitkaamme ja riemuitkaamme Jeesuksen syntymästä, sillä hän tuli tähän viheliäisyyteen auttamaan meitä taivaalliseen iloon!

Koska tuska oli suurin, apu tarpeellisin, silloin tuli Jeesus maailmaan ihmiskunnan opettajaksi ja parantajaksi ja vapahtajaksi ja hänen kauttansa tuli valkeus, lohdutus ja autuus taivaasta alas maan päälle.

Kuinka ihana, suloinen ja virvoittava, eikö teille se sana ole: Teille on tänäpänä syntynyt Vapahtaja! (Luuk. 2:11) Ja kristityt! Taitaako joku tapaus täyttää meidän sydämemme korkeammalla ilolla kuin Vapahtajan syntyminen?

Vuoden 1701 virsikirjan mukaiset virret, sulkeissa nykyvirsikirjan vastaavat virret: 187 (127), 119 (17), 126 (?), 125 (18)