Saarna 30.1.

Jeesus auttaa hädässä 

Matt.14:22-23

Tässä evankeliumitekstissä on esillä kaksi suurta mahtia vuori ja vesi. Ne ovat heprealaisen Raamatun vastakohdat. Vuori on Jumalan kohtaamisen paikka, vesi tuhoava mahti, joka uhkaa upottaa ihmiset syvyyksiin. Vuorella ihminen on ikään kuin lähimpänä Jumalan valtakuntaa. Siellä hän voi tarkastella Jumalan luomaa maailmaa ja katsoa myös omaa elämäänsä eteenpäin ja taaksepäin. Vuorelta näkee kauas. Mutta vesi uhkaa syöstä ihmisen tuhoon.

Luomiskertomuksessa Jumala erotti taivaankannella vedet toisistaan. Vedet taivaankannen alla kokoontuivat yhteen paikkaan, ja maa tuli näkyviin. Jumala loi kaaokseen järjestyksen. Tämä Jumalan luoma raja on minusta kaikkein mielenkiintoisin yksityiskohta tämän sunnuntain raamatun teksteissä.

Jobille Jumala sanoi: ”Minä laadin sille (hukuttavalle vedelle) lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi rajat.”

Kunkin ihmisen kohdalle elämässä tulee tilanteita ja tapahtumia, jotka pudottavat pohjan pois luottamuksen alta. Hätä on suuri, eikä siitä näy poispääsyä. Läheisen sairastuminen ja edessä oleva kuolema ovat hädästä suurimpia. Samoin oman kuoleman läheisyys ja läheisten hyvästeleminen. Ajan ja iankaikkisuuden välisellä rajalla tasapainoileminen on usein ihmiselle hätäännyttävää. Tunteet heittelevät laidasta toiseen ja ikävä ja kaipaus musertavat mieltä.

Jumala sanoo kuolemalle: Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi rajat.

Uskoon liittyvät kysymykset voivat syöstä meidät syvyyden pohjaan. Uskallanko uskoa, että koko todellisuus on Jumalan kädessä? Uskallanko laskea koko elämäni ja läheisteni elämän hänen varaansa? Uskon menettämisen pelko on yksi suurista hyökyaalloista, joka uhkaa hukuttaa meidät meren syvyyksiin.

Jumala sanoo epäuskolle: Tässä ovat sinun ylpeitten aaltojesi rajat.

Rakkauden puutteeseen voi kuolla. Tämän moni tuntee ihmissuhteissa. On pakko vetää raja kaipauksen ja täyttymyksen välille. Surullisinta on silloin, jos lapset jäävät seisomaan rajalle tietämättä, missä heidän paikkansa oikein on. Lasten ja nuorten tulisi ehdottomasti saada olla rakkauden kanssa samalla puolella, niin että he voivat tuntea sen sydämessään ja mielessään, ja niin ettei heidän tarvitse pinnistellä ansaitakseen jotain, jonka kuuluu olla heidän. Myös aikuinen voi kuolla rakkauden puutteeseen. Se on niin vakava tauti.

Jumala sanoo rakkaudettomuudelle: Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi rajat.

Tämä raja on Jeesus Kristus. Jumala on jo ennen aikojen alkua antanut meille Poikansa. Kristus kukisti kuoleman, toi elämään valon, katoamattomuuden ja rakkauden tuomalla maailmaan evankeliumin.

Päivän evankeliumissa Kristus kohtaa pelkääviä ihmisiä. Hän sanoo heille: ”Pysykää rauhallisina, minä olen tässä.” Tai jos muistelemme toista evankeliumin kohtaa, jossa samaiset opetuslapset pelkäävät kuollakseen. Jeesus sanoi silloin: Rauha teille!

Pietari tahtoi heti koetella uskoaan ja hän pyysi saada merkin. Hän astui veteen: ensin käveli ja sitten oli upota. Pietarin epäilyksestä käytetään tässä yhteydessä kreikankielistä sanaa, joka tarkoittaa kahden vailla olemista tai halua kulkea kahteen suuntaan yhtä aikaa. Pietari tahtoi yhtä aikaa kulkea Jeesuksen luo ja toisaalta kiirehtiä äkkiä takaisin veneeseen, jos askeleet vielä kantaisivat sen verran. Kertomus kiinnittää huomiomme siihen, kuinka vaaroihin tuijottaminen ja niiden ajatteleminen tuovat epäilyksiä mieleen. Mehän tiedämme, että mitä tahansa voi tapahtua tässä katoavassa maailmassa. Ihan mitä vain. Mutta hädän maailmassa ei ole muuta apua kuin Kristus yksin. Kun Pietari katsoo aaltoihin, hän alkaa vajota. Kun hän katsoo Kristukseen, hän selviytyy.

Elämässä selviytyminen ei merkitse surun puuttumista arjestamme. Jostain syystä tahdon puhua nyt tästä. Minulla on sellainen tuntu, että lähes jokainen ihminen kulkee täällä maailmassa kantaen jonkinlaista surua sydämessään. Kuoleman suru syntyy läheisen menettämisen kautta, elämän suru syntyy siitä, kun on tullut elämässä haavoitetuksi. Usko Kristukseen ei poista surua. Mutta Jumala sanoo myös surulle: Tähän asti, ei edemmäs! Minä uskon, että Jumala asettaa paitsi peloillemme ja epäuskollemme myös surullemme rajat. Sitä minä en tiedä, milloin tämä kenenkin kohdalla tapahtuu, mutta se tapahtuu. Ja paras lohdutus särkyneelle sydämelle on rakkaus. Ja niin Kristus jälleen astuu eteemme. Hänen olemassaolollaan ei ole kerrassaan mitään muuta syytä kuin rakkaus. Jokaiselle rakkautta kaipaavalle Kristus sanoo:    
 - Älä hätäile, pysy rauhallisena. Ennen kuin sinä siirryt tästä maailmasta tuonpuoleiseen, sinä saat kokea rakkauden.

USKONTUNNUSTUS                                                                

Elina Rajala