Kirkkoherran tervehdys

Opettelua hyvässä hengessä

Loppiaisena  06.01.2011  Johanneksen kirkossa vietetyn messun jälkeen Simeon-saliin kokoontui  iloisesti hälisevä kutsuvierasjoukko lounaalle.  Entisen Vehkalahden seurakunnan perinnettä seuraten paikalle oli kutsuttu sekä seurakunnan että kunnan päättäjiä yhteiseen juhlaan.  Paikalla oli nyt ennätyksellisen laaja päättäjäjoukko: Haminan seurakunnan luottamus- ja virkamiesjohto sekä Haminan, Miehikkälän ja Virolahden kuntien luottamusmies- ja virkamiesjohto. 

Tunnelma oli miellyttävä ja myönteistä odotusta täynnä.  Seurakunnat olivat näyttäneet kaikille mallia hyvän yhteistyön tuloksista: viikkoa aikaisemmin oli aloittanut toimintansa  täysin uusi ja ennen kokematon Haminan seurakunta Miehikkälän ja Virolahden kappeleineen.

Nyt ensimmäisen yhteisen vuoden jäätyä historiaan on mahdollisuus arvioida sitä, oliko myönteisiin odotuksiin katetta ja  realismia vai olivatko ne vain toive- ja haavekuvia. 

Haminan seurakunta  toimii ja se on pystynyt saavuttamaan sille  yhdessä asettamamme tavoitteet.  Kaikilla toiminta- ja työaloilla on etsitty ja myös löydetty tavat ja keinot hoitaa annetut vastuut. 

Luottamuselimet  - kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto -  ovat työskennelleet miellyttävässä ja hyvin rakentavassa hengessä antaen näin työntekijöille erinomaisen esimerkin kuinka erilaisuutta kunnioittaen voidaan rakentaa toimivaa yhteisyyttä.

Työntekijöillä on ollut paljon keskinäistä jaettavaa.  Erilaiset kokemukset ja tavat on tuotu yhteiseen käyttöön ja näin luotu myös uusia toimintakäytänteitä.  Opettelu uuteen on vaatinut  joissain työpisteissä selviä muutoksia aikaisempaan, missä enemmän missä vähemmän. Välillä on ollut arkuutta ja pelkoakin uuden kohtaamiseen, mutta näistäkin hetkistä on yhdessä eteenpäin selviydytty.  Ja paljon on vielä sellaista, mikä on keskeneräistä ja  kysyy kärsivällisyyttä ja yhteistyöhön luottamista.

Seurakuntalaisilta saatu palaute on ollut  pääsääntöisin myönteistä.  Harmin aiheita on ollut vähän ja  nekin on saatu korjattua yhteisillä keskusteluilla ja sopimisilla.  Muutos arkiseen seurakuntaelämään on ollut yhdistymisen vuoksi kovin pientä.

Uskon, että näinkin hyvin  onnistuneella yhdistymisellä on syynsä.  Ehkä tärkein tekijä on ollut se myönteinen ja toinen toisiamme kunnioittava henki, jota olemme vaalineet  muutosta valmistellessamme.  Uskon, että sellainen henki on Jumalan  lahjaa: Hänen siunaustaan ja johdatustaan meille, jotka sitä olemme Häneltä pitkin  matkaa pyytäneetkin.  Raamatun lupaus on näin osoittanut jälleen pysyväksi:

”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…”
(Jeremia 31:9 /KR 1938)

Haminassa karkauspäivänä 29.02.2012                

Jari Pennanen
kirkkoherra