Saarna 23.1.

Sykarin kaivolla

Joh. 4:39-42

Jeesus on edellä kohdannut samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. Jeesus on pyytänyt naiselta vettä janoonsa. Nainen on saanut huomata, että Jeesus tuntee hänen elämänvaiheensa; Hän on ollut naimisissa viidesti ja hän ei ole nykyisen kumppaninsa kanssa naimisissa.

Hän tuntee olevansa monen silmissä huono ihminen. Hän ihmettelee miten Jeesus kehtaa pyytää häneltä, halveksitun samarialaisen kansan naiselta apua. Miten Jeesus kehtaa nostaa huulilleen hänen tarjoamansa veden. Hän tuntee todennäköisesti olevan huono ihminen myös omiensa joukossa, sillä ajan tapojen mukaan kaksi tai kolme avioliittoa oli ehdoton yläraja. Hänellä oli siis paljon hävettävää. Niin muut olivat opettaneet. Tästä tilanteesta nousee naisen huuto:" Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt." Nyt nainen kuuluttaa oman tilanteensa rohkeasti, yhtään häpeilemättä kaikkien kuultavaksi. Jeesuksen kohtaaminen muutti naisen asenteen itseensä ja lähipiiriinsä.

Jeesus sai aikaan muutoksen. Jeesus oli valmis huomaamaan hänet, puhumaan hänelle ja jopa pitämään hänen astiaansa ja apuansa kelvollisena itselleen. Näin Jeesus toimii tänäänkin. Hän huomaa sinut, puhuu tänään sinulle.

Naisen elämä oli ollut siihen asti suurten mullistusten kohteena. Ei kai muuten olisi ollut jo kuudes mies menossa. Jeesus tuli naisen elämän rauhattomuuteen ja turvattomuuteen. Jeesus tuli naisen yksinäisyyteen. Kukapa olisi osannut tai ehkä halunnut ymmärtää syitä ulospäin niin rauhattomalta näyttäneeseen elämään.

Naisen huuto: " Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt" osoitti, että Jeesus tiesi naisen elämästä kaiken hänen mielestään keskeisen. Jeesus näki naisen vaiherikkaan elämän syyt ja taustat. Jeesukselle ei tarvinnut selitellä. Jeesuksen armollinen olemus ei vaatinut selittelyjä, sillä se kuvasti armo ja hyväksymistä. Se mikä oli enne sanottu kylässä kuiskaillen ja selän takana oli nyt pyyhitty pois. Kaikki oli anteeksi annettu. Kylässä oli tilaa virheille, ihmisen vajavuudelle, sillä anteeksiantamus oli tullut kylään Jeesuksen hahmossa.

Nainen sanoo, että Jeesus kertoi hänelle kaiken mitä hän oli tehnyt. Kyllähän nainen tekemisensä tiesi, mutta kertoiko Jeesus naisen vaiheet tavalla, jonka kautta nainen katsoi itseään uusin silmin. Minusta tuntuu, että Jeesuksen tarvitsee kertoa meille mitä olemme tehneet sillä sen kautta syyllisyys, yksinäisyys ja rauhattomuus katoaa. Näin opimme arvostamaan myös itseämme ja armahtamaan itseämme, sillä sen kautta vain voimme oppia armahtamaan muita. Jeesus herätti naisessa uskon armolliseen Jumalaan.

">Tämän takia nainen huusi ilosta tuon edellä mainitun huudahduksen. Häpeä oli poissa, sillä hän näki nyt, että hänen elämässään oli tapahtunut paljon hänestä riippumatonta, mikä oli tuonut niin monta miestä hänen elämäänsä. Hänen oli keskeytettävä arkinen toimensa. Vesiruukku jäi kaivolle, sillä hän halusi kuuluttaa tavanneensa miehen, joka rakasti häntä vaikka tunsi hänet läpikotaisin. Miten pelottavaa olisi huutaa kaikkien kuullen kaikki se mistä koemme häpeää tai syyllisyyttä. Tärkeintä on tuntea sydämessään omakohtaisesti, että olen Jeesuksen oma ja omanaan hän pitää siitä huolimatta vaikka tuntee minut läpikotaisin.

Naine sai olla ilosanoman tuoja ennen opetuslapsia. Nainen halusi kuuluttaa kokemansa kaikkien tietoon. Asioiden jakaminen ja yhteisöllisyys toteutuivat. Jeesus viipyi kylässä kaksi päivää. Ei kerrota, mitä hän puhui kyläläisille. Mutta, koska he odottivat Messiasta, joka ilmoittaisi heille kaiken, niin ehkä Jeesus lähestyi heitä kuten naista. Kylästä tuli seurakunta. Se ei ollut täydellisten kylä, mutta se oli armon ja anteeksiantamuksen kylä. Tuon seurakunnan uskotunnustus oli tuolloin yksinkertainen. Se kuului: "Jeesus todella on maailman pelastaja."
 

Kari Rautiainen