Älkää murehtiko
Matt. 6: 25-34
Ps. 127:1-2
Jos Herra ei taloa rakenna,
Turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
Turhaa vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain,
Turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.
" Tajusin, että elämä on lyhyt. Sain rohkeutta elää ja tarttua hetkeen kiinni , tehdä asioita, joita en olisi voinut kuvitellakaan ennen tekeväni... Elämäni ihanimmat hetket koen nykyään arjessa, kun olemme lasten kanssa arjessa." Näin kertoo akuuttisesta leukemiasta parantunut Susanna Halonen Eeva lehden elokuun numerossa. Haastattelu nosti mieleeni monet eri tilanteissa käymäni keskustelut eri ihmisten kanssa siitä, mitkä asiat saavat meidät katsomaan arkista elämää toisella tavalla. Katsomaan kauemmaksi ja näkemään käsillä oleva päivä osana elämää, joka on paljon rikkaampi kuin osaamme ajatella. Sekä päivän psalmi 127 :1-2 että evankeliumi
(Matt. 6:25 - 34) varoittavat ajattelemasta, että elämä olisi vain meidän ihmisten omissa käsissä. Omiin voimiin, taitoihin ja mahdollisuuksiin on luotettava, mutta jatkuva ylenpalttinen vaivannäkö ja raadanta syö ihmistä. Vain omiin voimiin luottaminen tuo mukanaan myös harhakuvan omasta itsestä kaiken mittana ja Jumalana. Psalmi 127 paljastaa, miten haavoittuva on meidän ihmisten elämä. Kovatkin ponnistelut ilman Jumalan siunausta voivat romuttua. Ajan ja rahan satsaaminen on ollut silloin turhaa. Jatkuva yöunien menetys työhuolien takia on ollut pelkkää elämänvoimien tuhlausta. Liika huolehtiminen, murehtiminen ei pidennä ihmiselämää vaan päinvastoin. Turhaa on istua myöhään syömään leipää kivulla eli raataa leivän tähden niin, ettei nauti työn antimista. Mitä iloa on syödä maukasta ateriaa, jos työhuolet painavat mielen matalaksi. Iloinen perheen ja ystävien kanssa ruokaileminen tai kahvikupin äärelle pysähtyminen on osa elämän pieniä nautintoja. Tuolloin työn ja muun uurastuksen rinnalle tulee mukaan myös muut ihmiset ja elämän monet ulottuvuudet. Mennyt kesä sai monet muistelemaan vanhatestamentillista työnteon määritelmää "
Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi" (1.Moos. 3:19) Helteiden lisäksi pitkät päivät esimerkiksi rakennusalalla tai karjatiloilla kertovat vanhan, arkisen ja karun kuvan pitävän edelleenkin paikkansa. Töiden luonne ja työn tuomat paineet ovat muuttuneet psalmin kirjoittamisen ajoilta, mutta edelleen erilaiset työt pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä ja tuovat omasta työstään nauttivalle merkitystä elämään. Psalmin 127 mukaan Jumala toimii arkisessa elämässä. Hän on sitoutunut toimimaan meidän kauttamme lähimmäisten hyväksi. Jos Jumala ei siunaa työtä, niin se on turhaa. Mistä tietää, milloin työ on siunattu? Vanhat ja viisaat, elämässä paljon nähneet ihmiset toteavat yleensä, että Jumalan on helppo siunata ahkeria. Hyvin tehty työ, esimerkiksi hyvin rakennettu talo on yleensä siunaukseksi talon asukkaille. Iloinen palvelu kaupassa tai toimistossa luo asiakkaille hyvää meiltä ja voi auttaa monessa vaikeassa asiassa eteenpäin. Lähimmäisen palvelu on varsinkin Jeesuksen opetusten mukainen mittari siunaukselle. Mutta silti väitän, että aina ei voi tietää, mikä on siunaukseksi ja mikä ei. Siunauksen pyytäminen Jumalalta laittaa katselemaan työntekoa ja muutakin elämää uudesta vinkkelistä. Työmme , mikä se sitten onkaan, siunaus lähtee Korkeamman kädestä. Samalla luovutamme sydämeltämme pois vääristyneen tai vinoutuneen elämänmitan. Mitan, jonka mukaan meidän omat voimamme ja taitomme ovat ainoa mihin voimme luottaa. Kun niiden laatu tai määrä heikkenee, olemme epäonnistuneita ja ansaitsemme potkut kelvollisten ihmisten joukosta. Epäonnistumiset on helppo nähdä Jumalan siunauksen puutteena. Mutta jos kysymyksessä onkin salattu siunaus? Työelämässä tai yksityisessä elämässä koettu epäonnistuminen voi avata uusia ovia, joista ei ennen edes haaveillut. Monet elämän mutkaiset tiet selviävät vasta vuosien kuluttua, joidenkin merkitys jää salaisuudeksi.
"Kuka teistä voi murehtimisella lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" ( Matt.6:27) Kyynärä on noin 0,5 m eli aika mitätön pituus. Psalmin tavoin Jeesus varoittaa turhasta murehtimisesta ja kysyy, odotammeko Jumalalta kaikkea hyvää ja etsimmekö Hänen hyvyyttään. "Älkää huolehtineetko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittää sen omat murheet."( Matt.6:34) Jeesus ei siis lupaa, että usko Jumalan huolenpitoon ja siunaukseen poistaisi murheita. Murheita riittää, mutta kullekin päivälle omansa. Turha siis murehtia etukäteen huomisen annosta. Jumalan siunauksen pyytäminen ja hänen huolenpitoonsa luottaminen antaa vapauden nauttia työstä ja sen hedelmistä. Siunauksen pyytäminen vapauttaa myös näkemään elämän tärkeät perusasiat: levon, läheisten kanssa olemisen, arjen ystävyyden jakamisen ja Jumalan läheisyyteen hakeutumisen. Elämän rikkaus avautuu näköalaa vaihtamalla ja pysähtymällä kuuntelemaan huolien keskellä Vapahtajamme lohdullisia sanoja: "Älkää murehtiko... Kuka teistä voi murehtimisella lisätä elämäänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
Virsi 754:1,2
"Kun päivä painuu levolle,
pyydämme Pyhä Luojamme,
sinulta rauhaa sielulle ja varjelusta ruumiille.
Pois pahat unet karkota
Ja öiset haamut hajota.
Huoltemme kuorma huojenna Ja murhemieli murenna."
Anita Venäläinen
