He eivät kertoneet kenellekään –
sillä he pelkäsivät
Pelko vaientaa, pelko hiljentää, pelko riistää vapauden.
Pitkäperjantaina Kristuksen kuolema ristillä hiljensi meidät, Jeesuksen ystävät, suruun ja kaipaukseen. Hiljaa vietimme perjantain, ensimmäisen päivän ja lauantain toisen päivän. Kolmannen päivän, sunnuntain koittaessa uskalsimme astella Kristuksen haudalle tervehtiäksemme Häntä ja voidellaksemme Hänen ruumiinsa, asia, jota emme voineet tehdä pitkäperjantaina kaikessa ahdistuksessa.
”Ei Hän ole täällä”
Nuo sanat Kristuksen haudalla muuttivat kaiken toiseksi.
Tänä yönä alkaa uusi aika - aivan uusi aika Kristuksen ylösnousemuksen myötä.
Tasan 25 vuotta sitten alkoi myös omassa elämässäni uusi aika: minut vihittiin papiksi ja tulin hoitamaan papin virkaa tänne Haminaan. Ensimmäinen työtehtäväni juuri virkaan vihittynä pappina oli jakaa Kiirastorstaina ehtoollista Kellokallion vanhainkodissa ja pääsiäisaamuna sain ensimmäisen kerran kiivetä tähän saarnastuoliin pitämään pääsiäissaarnaa.
25 vuotta – se on henkilökohtaisesti pitkä aika, mutta ihmiskunnan
historiassa ja kirkon historiassa se on vain hiekanjyvä, pisara vesisangon uurteessa. Mutta minulle se on ollut huikea aika – virkauraani mahtuu monenlaista, mutta ennen muuta olen saanut elää uskoani todeksi seurakuntani kanssa. Olen saanut monissa juhlissa elää todeksi ja
julistaa koko sydämestäni uutta elämää: elämää Ylösnousseen seurassa.
Voiko sen parempaa olla, kuin elää todeksi ja julistaa elämää, elämää joka voittaa kaikki pimeyden ja kuoleman vallat?
Sillä tänä pyhänä pääsiäisyönä alkaa todella uusi elämä.
Pitkäperjantai päättyi ihmisen yritykseen tehdä Jumalan tahto tyhjäksi. Miekoin ja keihäin, kivin ja sinetein halusimme pakottaa Kristuksen
hautaan ja pysymään siellä. Pontius Pilatus ja hänen sotilaansa luulivat voivansa estää Jumalan tahdon toteutumisen. He halusivat pitää huolta siitä, että kuollut pysyy haudassaan kaikissa olosuhteissa ja kaikissa tilanteissa.
Pelko sulki Kristuksen haudan. Pelko sulki opetuslapset koteihinsa. Pelko, kuoleman ja häväistyksen pelko sulkee yhä tehokkaasti ihmisten suut ja mielet – tähänhän myös kaikki terrorismi aina pyrkii. Terrorinuhka pyrkii tukahduttamaan elämään ja estämään niin sanomisen-, ilmaisun- kuin uskomisen vapauden.
Pelko estää vapauden.
Mutta Jumala on vapauden Jumala, eikä Hän koskaan anna eikä kerran Pitkäperjantaina antanut ihmisen sotkea omaa suunnitelmaansa. Hän toteutti oman tahtonsa.
Tänä pyhänä yönä ei pelko eivätkä edes sotilaiden miekat ja keihäät voineet estää Jumalan tahtoa: Hän herätti Poikansa kuolleista.
Kristus on noussut kuolleista. Kristuksen hauta on tyhjä. Kristus elää.
Hän on voittanut kaiken kuoleman ja pimeyden vallan.
Siksi Hänen ylösnousemuksensa merkitsee aivan uuden ajan koittoa meille. Kuolema ei enää hallitse meitä.
Siitä on tullut vain portti, jonka kautta saamme astua keskelle uutta elämää. Kuolema ei olekaan astumista pimeään, vaan vain portti, jonka kautta kuljemme todelliseen ja päättymättömään elämään.
Iankaikkinen elämä, sisaret ja veljet, on todellisuutta. Se on varattuna meille Kristuksessa.
Koska Kristuksessa, Häneen uskoen, teemme matkaamme kohti uutta aikaa, meidän ei tarvitse pelätä mitään tai peloissamme sulkea suutamme minkään edessä, ei.
Tänä pyhänä pääsiäisyöstä saamme kiittää Jumalaa uudesta elämästä, pelastuksesta, jonka Hän on meille valmistanut.
Saamme rohkeasti kohottaa katseemme ja liittyä apostoli Paavalin sanoihin: ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta”.
Saamme avata rohkein mielin suumme Jumalan armon ylitykseen, niin että koko maailma saa tietää toivomme: Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista. Tätä ylistystä pelko älköön koskaan voittako!
Yhdessä kuoleman voittaneen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa saamme astua uuteen aamuun pelotta ja Hänen seurassaan saamme turvallisesti kulkea tiemme loppuun asti.
Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: - uskontunnustus
ja kehotus.
Juha Parjanen
