Lapsikaste, oikeus pyhään
Matt. 3: 13–17
Jeesuksen kaste
13. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi.
14. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"
15. Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
16. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.
17. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
"Lapsen on saatava itse päättää, mihin hän uskoo, sanovat toiset. Heidän mielestään vanhemmat, jotka kastavat lapsensa ja opettavat heidät rukoilemaan, harrastavat aivopesua.
Lapsi voidaan kyllä liittää urheiluseuraan, mutta ei kirkkoon. Hän saa olla läsnä lipunnostossa, muitta ei pyhäkoulussa. Hänen on viisasta oppia vieraat kielet, maailmanhistorian pääkohdat ja taiteen aikakaudet, mutta uskonnosta vain ne, joista ei ole vaaraa tulla hänen omiaan.
Ei ole järkeä uskoa, toiset sanovat. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että jotkut löytävät elämälleen mielen jostakin, mitä ei voi tieteellisesti todistaa. Heidän mielestään on väärin opettaa lapsi turvautumaan sellaiseen, mikä heille itselleen ei ole totta. Lapsen jättäminen uskon ja uskonnon ulkopuolelle on myös valista, jonka vanhemmat tekevät lapsen puolesta. Vaikka he haluaisivat säästää lapselle vapauden valita, lapsi on aina vanhempiensa vakaumuksen ja elämäntavan vanki. Kaikki, mitä hän kokee ja näkee , piirtyy hänen TYHJÄKSI LUULTUUN TAULUUNSA. Siitä hänen täytyy jonain päivänä kasvaa omilleen. " ( Lapsen oikeus pyhään. Kaisa Raittila, Seurakuntien Lapsityön Keskus ry)
Lapsen oikeus tulla osalliseksi Jumalan Pyhyydestä, Hänen armostaan eli rakkaudesta ilman ansiota, ilman lapsen omia suorituksia on ollut vaikea pala nieltäväksi koko Kristuksen kirkon ajan. Luther joutui puolustamaan pienten, vastasyntyneiden lasten kasteessa saamaa uskoa oman aikansa kasteen uusijoita ja muun muassa Böhmin veljeksiä vastaan. Böhmin veljekset sanoivat kastavansa lapset siihen tulevaan uskoon, jonka he saavat ymmärtävässä iässä. Järki ja ymmärrys olivat siis heidänkin mielestään tarpeen ,jotta voi uskoa, jotta voi ottaa Jumalan lahjan vastaan . Lutherin mukaan lapset itse uskovat, jopa vastasyntyneet, sillä he saavat kasteessa oman uskon Jumalalta. Jumala itse vaikuttaa heissä, kun vanhemmat, kummit ja kirkko tuovat heidät kasteelle. Kristus itse siunaa heidät ja antaa heille uskon ja taivaan valtakunnan. Lapset eivät ole viattomia, vaan tarvitsevat Jumalan armoa pelastuakseen. Lapsi siis saa Jumalalta uskon lahjaksi, vaikkei osaa puhua eikä analysoida " objektiivisesti " eri vaihtoehtoja. Usko on lahja, jonka antajana on Jumala ja vastaanottaja voi olla lapsi, joka nukkuu koko pyhän toimituksen ajan.
Itse valittu ja ymmärretty kaste on järkeenkäypä. Niin Johannes Kastajankin kaste oli järkeenkäypä parannuksen kaste, jota edelsi tutkinta aika, kelvollisuus tutkinta. Kaste oli näkyvä merkki omasta tunnustautumisesta parannuksen tekijäksi. Johannes ei ymmärtänyt, miksi Jeesus halusi tulla hänen kastettavakseen eikä toisin päin. Lopulta Johannes suostui, kun Jeesus vaati häntä osallistumaan Jumalan pelastustahdon täyttämiseen. Jeesuksen kaste erottui muista Jordanin kasteista sillä, että Jeesus näki Pyhän Hengen laskeutuvan päälleen ja läsnäolijat kuulivat Jumalan äänen: " Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
Jeesuksen kaste oli ensimmäinen kristillinen kaste, kaste vedellä ja Hengellä. Johannes mainosti Jeesusta häneksi, joka oli kastava tulella ja Pyhällä Hengellä. Ensiksi Jeesus oli itse kastettava vedellä ja Pyhällä Hengellä. Jokainen kristillinen kaste on Jeesuksen kasteen kaltainen, sillä siinä kastetaan vedellä ja Pyhällä Hengellä ja Jumala ilmoittaa kastettavan omaksi lapsekseen. Kristillinen kirkko on kastettujen yhteisö, Jumalan maailmanlaajuinen perhe, vaikka kasteesta ei vieläkään ole täyttä yhteisymmärrystä eri kirkkojen välillä. Jeesuksen kaste on kuitenkin kaiken perusta. Kasteen armo ei riipu meidän asenteestamme, vaan kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä, hänen lahjansa meille.
Meidän uskomme syntymien ja säilyminen on yksi Jumalan tahdon varassa, me voimme jättää Jumalan haltuun sen, miten me uskomme elämämme aikana. Lutherin mukaan voimme olla "huolettomia" kun katselemme nuorina tai aikuisina omaa lapsikastettamme. Voimme olla iloisia siitä, että meidät on kastettu Jumalan käskyn ja lupausten varaan. Kaste on oikea ja varma, mutta Jumalan haltuun voimme jättää sen, onko uskomme varmaa tai epävarmaa. Kasteesta ei puutu mitään, mutta usko on aina vajavaista. Uskon voi menettää, mutta kaste kestää aina. Kasteen armoon voi turvautua takaisin senkin jälkeen, kun on rypenyt synnissä tai langennut lokaan, kuten Luther sanoi. Me voimme seisoa tai kaatua elämämme aikana monesti, menettää uskon varmuuden tai kääntää selkämme Kristukselle ja hänen kirkolleen, mutta kun käännymme takaisin, niin me voimme ottaa jälleen vastaan kasteen armon, ikuisen lahjan ja tuhoutumattoman merkin. Sillä kasteessa me olemme saaneet Kristuksen tähden syntiemme anteeksiannon , vapautuksen kuoleman ja pimeyden valloista ja Pyhän Hengen voiman.
Kun Jeesus oli kastettu, Pyhä Henki, Jumalan Henki vie hänet kohti ihmiselämän suuria kiusauksia, autiomaan yksinäisyydessä kohtaavia kiusauksia epäillä Jumalaa ja kumartaa Saatanaa, Jumalan hyvyyden vastustajaa ja epäuskomme ruokkijaa. Jeesus astui samoja polkuja meidän kanssamme, hän sai tuntea nahoissaan Jumalan lasten elämän autiomaat, ne päivät jolloin meihin kohdistuvat kiusaukset ovat rajuimmillaan. Meidät on kasteessa liitetty Jeesuksen, joka sitoutui samaan kohtalon yhteyteen meidän kanssamme. Hän on luvannut olla kansamme joka päivä, ei vain hyvinä ja helppoina vaan myös ahdistuksen hetkinä ja kuoleman koittaessa.
Anita Venäläinen
