Saarna 12.7.

Apostolien päivänä

Mark.3:13–19
 

Kenen jalanjäljissä sinä olet tullut tänään kirkkoon? Apostolien päivä rohkaisee meitä tutkimaan juuriamme siltä kannalta, millaisen kasvualustan olemme saaneet uskon pienen pienten siementen kasvaa. Kun mennään tarpeeksi kauas vuosisatoja taaksepäin jäävät jäljelle ne 12, erityisesti Pietari ja Paavali. Ortodoksisessa kirkossa ikonit kuvaavat Pietarin ja Paavalin aina samassa kuvassa, ei yksin. Pietari alkoi julistaa evankeliumia juutalaisten keskuudessa. Paavali oli pakanoiden apostoli. Evankeliumia julistettiin koko siihenastisessa maailmassa.

Epistolassa kuulimme Paavalin kuvauksen omasta elämänvaiheestaan, jolloin hän oli kristittyjen vainooja. Pietarista taas kerrotaan, että hän oli kieltäjä. Hän hylkäsi Jeesuksen, ystävänsä, hädän hetkellä. Miksikö? Silkasta pelosta. Pietari pelkäsi joutuvansa kärsimään Jeesuksen tähden. Ja kuitenkin näistä kahdesta miehestä, kalastaja Pietarista ja teltantekijä Paavalista tuli kirkon tunnetuimmat apostolit. Mitä heille sitten tapahtui? – Jeesus puhutteli heitä henkilökohtaisesti. Paavalilta Jeesus kysyi näyssä: Saulus, miksi vainoat minua? Pietarille Jeesus sanoi, että tulevaisuudessa sinä Pietari saat kalojen sijasta saaliiksi ihmisiä. Ja kieltämisen jälkeen Jeesus kysyi Pietarilta: Rakastatko sinä minua, Pietari. Pietari sai tunnustaa Jeesukselle rakkautensa, ja hän sai anteeksi tekemänsä vääryyden. Näistä tavallisista ihmisistä, joilla oli paljon oppimista elämästä ja Jumalasta, kasvoi apostoleita, Kristuksen lähettiläitä. Heidän aloittamansa työn hedelmiä me korjaamme vielä tänään. Heidän aloittamansa työn seurauksena me olemme tänään kirkossa.

Entä oma historiamme? Myös isämme uskoivat ennen. Miten me olemme kuulleet evankeliumin? Koti, vanhemmat, isovanhemmat, joku muu sukulainen, rippikoulu, päiväkerho, pyhäkoulu, koulu, Me olemme lenkkejä sukupolvien ketjussa. Joudumme luopumaan vanhoista rakkaista ihmisistä, seuraavan sukupolven on astuttava heidän tilalleen. On kaikkien yhteinen tehtävä, että myös lapset ja nuoret saavat tulla evankeliumin ilosta osallisiksi.

***

Kun Jeesus kutsuu opetuslapsiaan lähettiläiksi, se tarkoittaa että alamme sisäistää, pikkuhiljaa, mistä koko elämässä on kysymys… Evankeliumi on ihmisiä varten. Tavallista elämää varten. Elämä ei ole juhlallista kuin joskus, harvoin. Arkeahan tämä on. Meitä rohkaisee virren sana:

Sinä Jeesus, Mestari hiljainen, et vaatimuksiin vie. Tulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie. Enkä leipää, laukkua sauvaakaan saa turvaksi matkalle. Otan yhden askelen kerrallaan ja pääsen perille.

Jokaisella kristityllä on oma lahjansa, jolla palvella toisia ihmisiä ja seurakuntaa. Näitä lahjoja ja taipumuksia nimitämme armon lahjoiksi. Seurakunta elää arkeansa kodeissa, työpaikoilla, koulussa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa, harrastuspiireissä ja missä tahansa, missä liikumme. Kaikkia lahjoja tarvitaan, jokaisen kristityn panosta uskon vahvistukseksi ja epätoivon ja yksinäisyyden lievittämiseksi.

Jeesus kehotti opetuslapsia keskinäiseen rakkauteen. Siinä on jotain enemmän kuin me ymmärrämme.

Yhteys on yksi seurakuntaelämän tukipilareista. Siksi me kokoonnumme jumalanpalveluksiin, hartauksiin ja ehtoolliselle.
Rippikoululaisten on hyvin tärkeä nähdä, että aikuiset tulevat ehtoolliselle.
On muistettava myös arkiset kokoontumiset, ettei kukaan jäisi kokonaan yhteisömme ja yhteiskuntamme ulkopuolelle. Jokainen ihminen ei ole jokaista varten, mutta jokaista varten tulisi olla joku. Seurakunta on kaikenikäisiä ihmisiä varten, muutenhan me emme ole oikea perhe. Tämän näyn vahvistumiseksi ja kirkastukseksi pyydämme Jumalan Hengen voimaa seurakuntaamme ja kotikaupunkiimme.

Uusi Elämä

Evankeliumi synnyttää uutta elämää. Evankeliumin sanoman luonteeseen kuuluu, että se henki jolla sitä julistetaan, opetetaan ja eletään todeksi ei mittaa sitä, kuka on armon arvoinen. Oikeasti kaikki uusi elämä on lopulta Jumalan tekoa, ilman pakottamista. Kunkin meistä Kristus lähettää todistajakseen sinne, missä elämme. Elämän ydin on sama riippumatta siitä, missä asumme ja työskentelemme. Lähetystyön haasteet, nuorten kirkkojen tukeminen niiden kasvussa erilaisten kulttuurien: tapojen ja uskomusten haasteissa. Missä kohtaa vieraassa kulttuurissa on evankeliumin mentävä aukko, mikä taas sellaista, joka on säilyttämisen arvoista ja hyvää, johon lähetystyössä ei saa puuttua.

Meitä ei lähetetä emmekä me sattumalta joudu mihinkään sellaiseen, missä hän ei olisi mukanamme. Se ei tarkoita, ettemmekö joutuisi kohtaamaan elämässä yllätyksiä, uupumusta ja vastoinkäymisiä, mutta lupauksensa mukaan Jeesus ei unohda meitä kamppailemaan yksin. Jeesuksen lähettiläillä, rakkauden sanansaattajilla, on aina lupa levätä. Lepää ja hiljenny kirkossa ja kotona.

Pietarin kalansaalis muistuttaa meitä siitä, että Jeesus on työssämme mukana: hän tietää mihin ja milloin verkot on hyvä heittää. Hän ohjaa työtämme, kun kuljemme rukoillen. Jeesuksella on oma työnäky, johon meillä on vapaus yhtyä niin sydämestämme kuin uskallamme.

Uskomme kaipaa vahvistusta. Siksi lausumme uskontunnustuksen yhdessä, uskoa ja sen vahvistusta itsellemme ja toisillemme rukoillen ja toistemme uskosta vahvistuen.

Elina Rajala