Saarna 10.4.

Elämän tarkoitus

Joh. 15:10-17
 

Mitä odotat alkavalta viikolta? Onko sinulla jotain mukavaa odotettavaa, juhlapäivä tulossa, vierailu hyvän ystävän kotona tai matka jonnekin lähelle tai kauas? Vai onko edessä aika tavallinen viikko ja tutut, arkiset rutiinit? Työssäkäynti, kotona olo, lastenhoito, kaupassakäynti, oma sairaus tai sairaan läheisen hoitaminen. Jokaisella on omanlaisensa elämänvaihe ja viikko-ohjelma.

Mikä sitten on kaiken tämän arkisen työn ja toiminnan mieli ja tarkoitus?
Mikä saa meidät päivästä toiseen tekemään erilaisia töitä, mieluisia ja myös vähemmän mieluisia tehtäviä?

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväispuhetta. Jeesus jättää meille siinä testamentin, viimeisen tahtonsa. Ja Jeesuksen
tahto on, että käytämme saamamme elämän lahjan oikein. Jeesus antaa meille käskyn rakastaa. Hän antaa meille ohjeen siitä, kuinka meidän pitää elämäämme elää, millä tavalla meidän pitää toisiamme katsoa ja kohdata. ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”

Mutta miten se on mahdollista? Miten me ihmiset osaisimme rakastaa samalla tavalla kuin Jumala? Eikö ihmisen rakkaus aina ole vajavaista? Konfirmaatiomessussa sanotaan kehotussanoissa vanhemmille ja kummeille, että ”tukekaa näitä nuoria, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä.” Se kuulostaa aikamoiselta vaatimukselta nuorten vanhemmille ja kummeille. Pitäisi osata vahvistaa nuorten uskoa ja ohjata heitä ikuisen elämän tielle. Eikös se ole Jumalan tehtävä? Nuo kehotussanat päättyvät kuitenkin armollisesti: ”Jumala teitä siinä auttakoon”. Nuo sanat kertovat meille, mistä me ihmiset saamme voiman rakastaa.

Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo saman asian vähän eri sanoilla: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Jumala on kutsuja, Jumala on liikkeelle lähettäjä. Jumala lahjoittaa meille uskon ja rakkauden. Ja kun uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, hän antaa meille voiman rakastaa.

Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö. Olen jostain kuullut, että kirkkoa uskon ja rakkauden yhteisönä on verrattu palloon. Sen toinen puoli on usko ja toinen rakkaus. Yhdessä nämä puoliskot muodostavat kokonaisen pallon, ja molempia puolia tarvitaan, että pallo on kokonainen, että pallo pyörii.

Usko antaa minulle merkitystä ja toivoa elämään ja kuolemaan ja rakkaus saa minua jakamaan tätä hyvää ympärilleni. Usko ja rakkaus ovat saman pallon kaksi puolta. Lähimmäisen rakastaminen ei siten ole vain uskon seuraus, vaan uskon käsite sulkee sisäänsä rakkauden, joka kohdistuu sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen.

Martti Luther on kuvannut tätä uskon ja rakkauden tiivistä yhteyttä niin, että usko on kuin lasi, johon ja jolla juoma tarjotaan. Rakkaus on se juoma, joka lasissa on. Itsekin aloin sitten Lutherin innoittamana kehitellä vertauskuvia uskon ja rakkauden yhteydelle. Ajattelen, että usko on kuin siemen ja rakkaus on kasvi, joka siitä siemenestä kasvaa. Ja usko on kuin bensiini, jota ilman auto ei kulje.

Palaan nyt siihen alussa esittämääni kysymykseen: Mikä on kaiken työmme ja arkisen aherruksemme mieli ja tarkoitus? Seuraava pieni tarina tarjoaa yhden näkökulman tähän kysymykseen.

Olipa kerran joukko rakennustyömiehiä ja muurareita, jotka olivat pystyttämässä rakennuksen jykeviä ulkoseiniä. Heidän luokseen tuli mies, joka kysyi, mitä te olette tekemässä. Hän sai kolme erilaista vastausta kolmelta eri mieheltä, jotka olivat kaikki tekemässä samaa työtä. Ensimmäinen vastasi: ”Olen nostelemassa tiiliskiviä”, toinen sanoi: ”Olen muuraamassa seinää”. Kolmas sanoi: ”Olen rakentamassa kirkkoa”.

Mikä oli näiden kolmen miehen ero? Sama rakennus, mutta he kaikki katselivat sitä erilaisin silmin. Ratkaisevaa elämässä on, millaisin silmin omaa elämäämme, omaa työtämme ja arkeamme katsomme. Minkä merkityksen ja arvon kaikelle tapahtuvalle annamme.

Kun katsomme elämää uskon silmin ja rakkauden silmin, näemme elämän arvokkuuden. Kun näköalana elämään on usko ja rakkaus, se antaa arvon ihan jokaisen ihmisen elämälle, arkiselle työlle, kaikelle, mitä teemme.

Usko antaa itselle elämänvoimaa ja rakkaus jakaa sitä myös muille. Kun uskomme ja rakastamme, pallo pyörii eteenpäin, elämä kulkee eteenpäin ja samalla kulkee eteenpäin ilosanoma.

Jaana Kivekäs