Saarna 29.5.

5. sunnuntai pääsiäisestä

Tätä lahjaa ei sinulta oteta pois

Matt. 6: 1-13

Saatamme kuka tahansa joutua  joskus  tilanteeseen, jossa meille esitetään  muuan kysymys, johon vastaamista pitää hetki miettiä.  ”Mitä sinulla olevaa et millään haluaisi antaa pois?”

Kysymys voi tulla eteen hauskassa ystäväseurassa illanistujaisissa.  Tai kadulla katugallupia tekevä toimittaja pysäyttää tällä kysymyksellä.  Mitä sinulla olevaa et millään haluaisi antaa pois? Kysyjä voi antaa sinulle vastausvaihtoehtoja: terveys, puoliso, lapset, työ, näkö, kuulo, koti, usko Jumalaan…

Huomaamme, että itse asiassa meitä on siunattu monilla aarteilla ja lahjoilla, joista yhdestäkään ei hennoisi  luopua.  Mutta elämä on niin epäluotettavaa ja oikukasta, että koska tahansa jokin mainituista aarteistamme otetaan meiltä pois.  Onpa moni joutunut antamaan paljonkin pois.

Tänään meidät viedään kirkoissa erään sellaisen aarteen äärelle, jota ei ymmärtääkseni voida ottaa meiltä koskaan pois.  Jos näin on, silloin tietysti kyseessä on lahja, jota meille ei ole antanut kukaan toinen ihminen, ei myöskään elämä itsessään vaan sen antaja on itse Jumala.  Se aarre on taivaallinen lahja.  Lisäksi se on sellainen aarre, että se on mahdollista kuulla tai nähdä tai tuntea.  Se on konkreettinen.  Ja voimme käyttää sitä lahjaa joka päivä.  Eikä se kulu kovassakaan käytössä.

Siitä aarteesta kertovat kaikki kolme tämän päivän raamatuntekstikappaletta:
-  ”Daniel rukoili ja sanoi….”  kuulimme Danielin kirjasta
-  ”Henki puhuu meidän puolestamme….” kuulimme Paavalin kirjoittaneen roomalaisille
-  ” Kun rukoilette….”  kuulimme itsensä Herran meitä opettavan.

Rukous.  Olemmeko edes tulleet ajatelleeksi miten suuren aarteen Jumala on meille antanut, kun hän on opettanut meidät rukoilemaan.  Tämä  Jumalan  ihmiselle antama lahja on ilmeisesti maailmassa kaikkein laajimmin levinnyt aarre.  Suuri ja kallisarvoinen kuin mikä.  Jokainen on saanut sen henkilökohtaiseen käyttöönsä.  Se on annettu jokaiselle, oli  upporikas tai rutiköyhä, oli terve tai sairas,  oli sitä tai tätä tai vaikka ei olisi omasta  tai toisten mielestä yhtään mitään eikä senkään vertaa.  Rukouksen Jumala on antanut kaikille, todella kaikille.  Rukoilla osaavat muslimit ja hindut, toteemien ja puupatsaiden edessä polvistuvat alkuasukkaat, teistit ja ateistit,…  Rukous on ihmiskunnalle ja jokaiselle yksityiselle ihmiselle annettu yhteinen lahja.

Miten sinä käytät tätä aarretta.  Miten otat vastaan sen antaman hyödyn ja ilon.  Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että saamasi lahja taitaa olla vähäisellä käytöllä.  Turhankin vähäisellä käytöllä. Sekin voi olla meille monelle yhteinen kokemus.

Tänään meitä rohkaistaan ja opetetaan rukoilemaan. Raamatusta suoraan nousee katekismuksemmekin opetus siitä , että oikea rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se on Jumalan kuuntelemista ja hänelle puhumista.  Se on konkreettista yhteyttä Jumalaan.

Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä alkoi heti luomisesta.  Jumala halusi keskustella Adamin ja Eevan kanssa . Muistamme hyvin, että eihän se ensimmäinen yhteydenpito ihan ongelmaton ollut.  Ristiriitojahan siinä käytiin heti selvittelemään.  Ihmispoloisella oli salattavaa ja pelättävää ja Jumalalla selkeä ilmaisu siitä, mitä hän oli luodultaan odottanut ja toivonut.  Mutta ristiriidasta huolimatta Jumala ei ole koskaan tätä aarretta, lupaa ja mahdollisuutta keskusteluun, koskaan hän ei ole sitä pois ottanut.

Onneksi ihminen pian oppi asioimaan Jumalan kanssa myös muissa kuin ristiriita-asioissa.  Pyynnöt alkoivat lisääntyä.  Ja kun ihminen huomasi, että Jumala myös vastasi ihmisen pyyntöihin, opetti Jumala lapsensa myös kiittämään ja ylistämään. Psalmit ovatkin ehkä kaikkein vaikuttavin ja kaunein, suorapuheisin ja herkin rukousopas, mitä ihminen koskaan mistään voi saada. Sen äärelle kristityn kannattaa palata uudelleen ja uudelleen.

Tänään kuulimme ensin Danielin rukousta. Se on kovia kokeneen miehen väkevä rukous. Daniel oli ahkera rukoilija ja kärsi usein huonosta omastatunnosta ja syyllisyydestä.  Ja niidenkin asioiden kanssa  - ja juuri niiden  kanssa – hän vietti monia hiljaisia hetkiä Jumalan kanssa – kahdestaan.  Kuulemamme pätkä oli Daniel 9: Danielin synnintunnustus.

Paavalin opetus Pyhän Hengen läsnäolosta keskellämme on kauneudessaan häkellyttävä.  Ennen kaikkea Paavali lohduttaa meitä silloin kun toivomme alkaa hiipua.  Kukapa meistä ei olisi elänyt hetkiä tai pitkiäkin kausia, jolloin elämä tuntuu murjovan liian kanssa.  Kun kaikki toivo ja valo näyttää katoavan mustan ja synkän pelon alle.  Kristitylle ei ole ollenkaan tavatonta, että  myös rukous sammuu.  Ei jaksa rukoilla.  Ei edes halua rukoilla. Ei usko rukouksen voimaan. Ei muista rukoilla.  Ei kehtaa rukoilla.
Ja tuntuu, että niin monet muut ovat ahkerampia tai parempia tai hurskaampia rukoilemaan kuin minä.

Näihin hetkiin Paavali puhuu meille roomalaiskirjeessä: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja.  ...Henki itse puhuu meidän puolestamme sanomattomin huokauksin…” Room. 8:26-27

Eikö olekin lohduttava tieto.  Emme ole rukouksessakaan omien voimiemme varassa.  Annettuaan meille rukouksen lahjan Jumala tiesi vajavaisuutemme ja heikkoutemme.  Mutta kun hän on meidät yhteyteensä tarkoittanut niin hän Pyhän Henkensä kautta itse hoitaa jopa meidänkin osuuttamme.  Tässä on sitä samaa jumalallista huolenpitoa, jolla hän sovitti syntimmekin.  Kun emme siihen itse pysty niin hän hoitaa Poikansa Jeesuksen kautta tämän asian loppuun saakka meidän hyväksemme.

Juuri tähän Paavalin kohtaan perustan ajatukseni siitä, että juuri rukous on aarre, jota meiltä ei lopullisesti oteta koskaan pois.  Vaikka se voi meiltä arjen elämässä ollakin ajoittain kadoksissa, niin se on silti olemassa – meidän ja Jumalamme välillä.

Jeesuksen opetus tänään on niinikään vaikuttava.  Meille opetetaan Herran rukous, Isä Meidän, Pater Noster.  Tämä rukous taitaa olla kaikkein laajimmin maailmalle levinnyt yksittäinen rukous. Jokainen kristitty osaa sen  - ainakin takellellen.  (Kyllä papitkin sen ulkoa osaavat – kuten uskontunnustuksenkin – vaikka srk:n edessä luemme sen varmuuden vuoksi käsikirjasta, ettei esilukija vahingossa sanoihin sotkeutuisi ja koko seurakuntaa häkellyttäisi.)

Isä meidän  –rukous on tänään puhutuista aarteistamme kaikkein arvokkain.  Onhan se Herramme opettama ja käyttämä.  Siinä on lyhyessä muodossa kaikki  oleellinen.  Tässä saarnassa emme voi sitä käydä kovin tarkasti tutkimaan, sitä varten pidetään raamattutunteja ja seminaareja.  Mutta jonkun tärkeän seikan siitä vielä palautan mieliimme.

Ajallemme on tyypillistä ihmiskeskeisyys, eräänlainen itsellisyys ja itsekkyys. Sitä sanotaan individualismiksi, aikamme valtavirtaukseksi.  Tätä vasten on mielenkiintoista katsoa, miten Jeesus opettaa rukouksensa alun.  Ehkä moderni ihminen sanoisi mieluusti: Isä minun, joka olet taivaissa….  Mutta ei se niin mene. Jeesus opetti aivan toisin.  ”Isä meidän…. hän aloittaa. Tähän pieneen yksityiskohtaan kannattaa pysähtyä.  Sillä on suuri merkitys.

Tämä meidän –muoto kulkee koko Herran rukouksen läpi.  Vaikka Jeesus aluksi muistuttaa, että on hyvä tapa rukoilla yksinäisyydessä, käydä kahden kesken Jumalan kanssa yhteyteen, niin silloinkin me liitymme muiden Jumalaa avuksi huutavien joukkoon.  Olemme kanssakulkijoita suuren rukoilijajoukon kanssa, vaikka emme sitä edes tiedä. Näin Jeesus opettaa, että usko ei suinkaan ole vain yksityisasia vaan ennen kaikkea yhteinen asia. Me emme usko, eikä  meidän tarvitse uskoa yksin, vaan me uskomme porukkana, kirkkona, Kristuksen ruumiina, Jeesuksen seuraajajoukkona.  Siihen joukkoon kuuluu monenlaisia ja monenlaisessa elämäntilanteessa olevia.

Kun oma usko tai oma rukous on heikkoa tai täysin kadoksissa, aivan pimeää, ympärillämme on kirkko ja sen usko.  Kun omasta uskosta on vain muisto jäljellä, kirkko kantaa raamattua, kirkko kantaa messua, kirkko rukoilee joka hetki ja näin Jumalan Pyhä Henki huokailee puolestani.  Kun en itse enää jaksa kääntyä Jumalan puoleen, hän kääntyy minun puoleeni ja rukoilee kanssani ja puolestani.

Rukous on siis Jumalan näkyvistä lahjoista  suurin.  Sen sinä olet saanut.  Ota se aarre vastaan.  Ota se käyttöön.  Ja kun väsyt, pidä mielessäsi nämä asiat, mitkä tänään Raamattu on meille opettanut:

Jumalan Henki auttaa meitä,  jotka olemme heikkoja…..

Jari Pennanen lääninrovasti