Saarna 5.4.

 Rukouksen huone

Matt. 21:12-17

”Jeesuksen toimintaa on vaikea ymmärtää.” ”Miksi ihmeessä Jeesuksen piti kaataa ne myyntipöydät ja riehua temppelissä?” ”Miksi ylipapit suuttuivat, vaikka Jeesushan teki hyviä asioita, paransi ihmisiä?” ”Mitä tarkoittaa tuo lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”? Muun muassa tällaisia kysymyksiä te rippikoululaiset kirjoititte päivän evankeliumitekstistä.

Tämän tekstin, niin kuin muidenkin evankeliumitekstien ymmärtämistä auttaa, jos tuntee Jeesuksen ajan ihmisten kulttuuria ja tapoja. Tämäkin raamatunkertomus avautuu ihan eri tavalla, jos tietää, millainen oli Jerusalemin temppeli ja mitä ne myyjät ja rahanvaihtajat siellä tekivät ja mitä kaikkia säädöksiä temppelialueella oli.

Jerusalemin temppeli oli nimittäin aika erilainen kuin meidän nykyiset kirkkomme. Varsinaiseen temppelirakennukseen saivat mennä sisälle vain papit. Temppelirakennusta ympäröi kolme pihaa, joista sisimpään, temppelirakennusta lähimpänä olevaan pihaan saivat tulla kaikki juutalaiset miehet. Toiseksi lähimpään pihaan saivat tulla myös juutalaiset naiset. Uloin piha, temppelin esipiha, oli avoin kaikille, myös pakanoille eli ei-juutalaisille. Ainoana edellytyksenä oli, että ihminen oli terve, sokeilta ja rammoilta oli nimittäin pääsy kielletty koko temppelialueelle, he eivät saaneet tulla edes sinne esipihalle.

Juuri tuolla temppelin esipihalla olivat myyjät myymässä temppeliin tulijoille uhrieläimiä, kyyhkysiä ja lampaita. Rahanvaihtajia tarvittiin siksi, että he vaihtoivat eri maista tulleiden rahat temppelille kelpaaviin hopeasekeleihin. Uhraaminen oli sen ajan normaalia jumalanpalveluselämää.

No, jos se kerran oli normaalia, niin miksi Jeesus sitten alkoi riehua temppelissä?

Ensinnäkin Jeesus halusi toiminnallaan näyttää ja osoittaa, että olennaista on ihmisen sisäinen yhteys Jumalaan, eivät ulkoiset rituaalit. Jeesus korostaa, että Jumalan huoneen on oltava rukouksen huone.

Yksi teistä rippikoululaisista kirjoitti tätä raamatunkohtaa lukiessaan, ”että melkein joka paikassa käydään kauppaa”. Se on varsin totta. Se oli totta jo Jeesuksen aikana ja se on totta nykypäivänä. Kaupankäynti sinänsä ei ole paha asia. Maallisen hyvinvoinnin vuoksi on oltava yrityksiä, kauppoja, markkinoita. Ja kauppiaan oikeus on tavoitella tuottoa.

Mutta Jeesus halusi osoittaa, että kokonaisuudessaan elämä ei ole myymistä ja ostamista. Maallisessa kaupankäynnissä me annamme rahaa saadaksemme jonkun tuotteen. Kaupasta saa eurolla kolme banaania tai yhden Saarioisten pizzan. Mutta usko ja rukous ovat asioita, joilla ei käydä minkäänlaista kauppaa.

Kun rukoilemme Jumalaa, meillä ei ole mitään, minkä voisimme ojentaa Jumalalle. Rukoileva ihminen tulee Jumalan eteen aivan tyhjin käsin ja luottaa siihen, että Jumala näkee, mikä on minulle hyväksi. Rukouksessa saamme esittää Jumalalle pyyntöjä, mutta emme voi ostaa Jumalalta apua, anteeksiantoa tai hyväksyntää. Se on kaikki täysin ilmaista.

Toinen olennainen asia, jota Jeesus toiminnallaan halusi osoittaa, näkyy siinä, miten hän kohtasi temppelissä olleet sokeat, rammat ja lapset. Jeesus ei ajanut sokeita ja rampoja ulos temppelistä, vaikka niin olisi pitänyt tehdä, sokeita ja rampojahan ei temppelialueelle saanut päästää. Jeesus ei ajanut heitä pois, vaan Jeesus oli heidän seurassaan ja paransi heidät. Jeesus osoittaa toiminnallaan, että Jumalan valtakunta kuuluu kaikille. Että kaikki saavat tulla Jumalan eteen, kaikki ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita, Jumalan kuvia. Kun Jeesus temppelissä paransi sairaita, hän antoi meille samalla esimerkin siitä, millainen on oikea rukoukselle pyhitetty huone. Rukoushuone on kuin sairaala, siellä hoidetaan heikkoja ja apua tarvitsevia. Rukouksen huoneeseen saavat kaikki tulla.

Sokeiden ja rampojen lisäksi myöskään lapsia ei Jeesuksen aikaan pidetty yhtä arvokkaina ihmisinä kuin aikuisia. Jeesus kuitenkin nosti lapset aikuisten rinnalle, uskon esimerkkeinä jopa aikuisten yli. Tuo monia teitä rippikoululaisia ihmetyttänyt Jeesuksen lause “lasten ja imeväisten suusta olet hankkinut kiitoksesi” tarkoittaa sitä, että lapset kiittävät Jumalaa ja ovat uskossaan iloisia ja luottavaisia, kun taas monet aikuiset epäilevät eivätkä luota Jumalaan. “Jeesus pitää lasten mielipidettä ja ajatusmaailmaa suuressa arvossa”, kirjoitti yksi teistä rippikoululaisista. Se on aivan totta!

Jeesus avaa toiminnallaan temppelin eli kirkon ovet kaikille. Jeesus madaltaa kirkon kynnyksen, kaikki saavat tulla Jumalan eteen. Jeesus on uudistaja, hän kehottaa meitä tekemään elämässämme tilaa sille, mikä on olennaista.

Koko paastonaika, matka kohti pääsiäistä, on tilan tekemistä sille, mikä elämässä on olennaista. Näiden paastonajan raamatuntekstien äärellä meille annetaan mahdollisuus pohtia juuri tätä. Mikä elämässämme on olennaista, mikä on todella tärkeää? Te rippikoululaiset olitte tehneet hienoja löytöjä tekstistä. Kuunnelkaapa kaikki tarkkaan, mitä nämä nuoret ajattelevat tämän tekstin merkitsevän nykypäivän ihmiselle:
- Teksti saa miettimään asioita, millainen Jeesus oli ja millaisia ihmisiä arvostetaan.
- Että Jumalalla on vieläkin voima parantaa sairaita.
- Että raha ei ole tärkeää.
- Että pitää olla joku raja.
- Että kateus on pahasta.
- Että valtaa käytetään väärin.
- Että heikkoja pitää auttaa.

Eräs rippikoululainen kirjoitti toiveen: ”Kunpa maailmassa ois vieläkin parantaja!”  Tämä toive kuvaa mielestäni hyvin ihmisten yleismaailmallista kaipausta siitä, että olisi joku ihmistä suurempi, johon turvata, joka auttaisi ja parantaisi niitä jotka tarvitsevat apua.

Palmusunnuntaina saamme aloittaa hiljaisen viikon, matkan kohti pääsiäistä, matkan kuoleman surun halki kohti Jeesuksen ylösnousemuksen iloa. Pääsiäisen ilo näyttää meille, että meillä on parantaja keskuudessamme, edelleen! Ei hän minnekään ole kadonnut, vaan että hän edelleen on meidän keskuudessamme, edelleen auttaa, edelleen herättää ihmisissä uskoa Pyhän Hengen kautta. Edelleen hän on läsnä elämässämme niin että teitä nuoria tulee rippikouluun, että ihmisiä tulee kirkkoon, että ihmiset rukoilevat, kiittävät Jumalaa ja pyytävät häneltä apua elämäänsä.

Jaana Kivekäs

Saarnassani olen lainannut kahden rippikouluryhmän nuorten kirjoittamia ajatuksia päivän evankeliumitekstistä.