Saarna 22.3.

Marian ylistysvirsi

Luuk 1: 46 – 55

”Kun olin maallisten murheiden keskellä, äiti Maria tuli luokseni puhuen viisauden sanoja ”Anna sen olla”.

Tämä oli varsin vapaa suomennokseni Beatles yhtyeen kappaleesta ”Let it be”. Beatles oli maailman huipulla silloin kun minä elin lapsuuttani ja nuoruuttani ja heidän musiikkinsa sävytti omaa rippikouluanikin. Tokkopa se enää kuuluu näiden rippikoululaisten maailmaan, mene ja tiedä.

Mutta äiti Maria kuuluu meidän elämäämme ja tänäänkin hän tulee vierellemme täällä omassa nimikkokirkossaan puhuen viisauden sanoja:

”Minun sieluni ylistää, minun henkeni riemuitsee Jumalasta”, sanoo nuori raskaana oleva, esikoistaan odottava äiti, jonka mielessä myllertää varmasti ääretön määrä kaikenlaisia kysymyksiä:

”Mitenhän tästä oikeasti selvitään?” ”Millaisen lapsen minä saan?” ”Miten hän tulee pärjäämään elämässä?” ”Miten minä selviän äitinä?” ”Miten osaan kasvattaa ja hoitaa lastani niin, että hän saa hyvän ja turvallisen lähtökohdan elämään?” ”Miten osaan varjella lastani kaikelta maailman pahalta?” ”Millainen on lapseni tulevaisuus?”

Kuten jokaisen äidin, niin Mariankin sydämessä on varmasti liikkunut näitä pohdintoja. Ja matkan varrella, esikoispoikansa kasvaessa ja käydessä läpi omaa murrosikäänsä ja lähtiessään kiertämään maailmaa kaveriporukan kanssa, äiti Marian sydän on varmasti ollut sykkyrällään huolesta: millaisessa joukossa Jeesus oikein kulkee, mitähän tästä seuraa?

Mutta kaiken tämän epävarmuuden ja epätietoisuuden keskellä Mariaa kannattelee hänen luja luottamuksensa: ”voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja”.

Jumala pitää minusta huolta. Kokemus Jumalan huolenpidosta avaa Marian sydämen ylistykseen: minä saan ylistää ja riemuita Herrasta, joka huolehtii minusta kaiken muuttuvan maailman ilojen ja surujen keskellä.

Usko Jumalaan avasi elämän ilon ja sitähän usko aina onkin: luottamusta elämään ja syvää elämän iloa, joka kantaa murheidenkin keskellä. Kehottihan vanhapoika Paavalikin meitä: ”Iloitkaa Herrassa – vielä minä sanon iloitkaa!”.

Usko Jumalaan ei suinkaan riistä meiltä iloa ja elämän nautintoja, ei, vaikka usein uskoa pidetäänkin elämän vastaisena, murheellisena asiana, kuten vanhassa jutussa, jossa mies istui kallella kypäräin puistonpenkillä. Hän oli niin murheellisen näköinen, että ohi kulkeva kirkkoherra istui miehen vierelle ajatuksenaan lohduttaa meistä. Mutta pappi parka ei oikein tiennyt, miten saisi jutun juuresta kiinni ja niin hän kääntyi murheellisen puoleen ja kysyi: ”Öh, onko veli uskossa?” ”No se tästä vielä puuttuisi”, tokaisi murtunut mies.

Mutta eihän usko ole murhetta ja kallella kypäräin elämistä, ei. Vaan kuten viisaudessaan äiti Maria meitä lohduttaa ja neuvoo: se on todellista iloa, elämän rohkeutta ja elämästä nauttimista.

Siinä suhteessa äiti Maria antaa oman väkevän vastauksensa Vapaa-ajattelijain ja Humanistien liittojen mainoskampanjalle, jonka iskulause on ”Jumalaa tuskin on olemassa – lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”.

Äiti Marian kanssa saamme vastata: ”Jumala todella on – älä sinä murehdi vaan nauti elämästäsi ja Jumalan hyvistä lahjoista”.

Jumalan hyvistä lahjoista äiti Maria viisaudessaan opettaa meille näin:

”Nälkäiset Hän ravitsee, alhaiset korottaa, Hän näkee jokaisen vähäisen palvelijansa ja tekee heille suuria tekoja” Samalla Jumalan hyvyyteen kuuluu se, että Hän ”nujertaa itsessään ylpeät, ja syöksee valtaapitävät istuimiltaan”.

Jumala siis pitää tavallisen kansan, Matti ja Maija Meikäläisen puolta tämän maailman suuria ja mahtavia vastaan.

Tässä kaikessa äiti Maria liittyy saumattomasti Vanhan testamentin profeettojen julistukseen. Profeetat suomivat säälimättä oman aikansa epäoikeudenmukaisuutta ja ”rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät” – ajattelua. Jokaiselle kuuluu määräosansa jokapäiväisestä leivästä ja jokainen on oikeutettu nauttimaan elonsa päivistä. Se on Jumalan tahto tänäänkin.

Äiti Marialle oli päivänselvää, että Jumala oli hänen vierellään. Jumala on minun vierelläni, vaikka joudunkin kohtaamaan monenlaisia huolia ja murheita, enkä aina ymmärrä tai edes hyväksy lapseni edesottamuksia ja toimia. Mutta vaikka Maria ei aina suinkaan käsittänyt esikoisensa toimia, hän rakasti tavattomasti ja ehdoitta esikoispoikaansa ja muita lapsiaan.

Ja tässä äiti Maria on melkoinen esikuva meille, isille ja äideille, jotka kamppailemme omien murrosikäisten nuortemme elämänkipujen keskellä: silloinkin, kun en voi ymmärtää saatikka hyväksyä nuoreni valintoja, minun tulee rakastaa häntä ehdottomasti. Minun tulee nähdä hänen kasvukipujensa läpi ja muistaa: hänen on kasvettava eroon minusta voidakseen elää omaa elämäänsä ja jatkaakseen tietään itsenäisenä, aikuisena ihmisenä. Ja jos äiti Marian tavoin voin rakastaa kasvukipujen ja -tuskan keskellä, saan ja voin rakastaa silloin, kun elämä hakee uuden uomansa ja jatkuu seesteisimmissä merkeissä.

Niin, hyvät ystävät, äiti Maria puhuu viisaita rakkauden ja ilon sanoja. Hänen mietteensä nousevat Jumalan todellisuudesta: Maria on saanut nähdä ja katsoa Jumalan todellisuutta. Ja Jumalan kasvojen näkeminen on avannut elämän ilon ja rohkeuden aivan uudella tavalla: tämän Herran Jumalan kanssa minä uskallan elää ja suostun ottamaan vastaan sen, mitä elämä kaikkineen minulle merkitsee.

Ja tähän elämän rohkeuteen ja luottamukseen äiti Maria meitä tänään ohjaa.

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:

Juha Parjanen