Saarna 6.1.

"Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta” Ketä Sinä kumarrat?

Matt 2:1 – 12:

”Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta” Ketä Sinä kumarrat?

Juuri nyt kumarretaan eri puolilla maailmaa nöyrästi jonkin asian tai henkilön edessä:

Jotkut kumartavat sotilaallisen voimansa tunnossa ”sodan jumalia”, luottaen siihen, että Jumala on meidän, meidän armeijamme ja taistelijoiden ja meidän aseidemme puolella. Lujassa ja sokeassa uskossa on liiankin helppoa nostaa kätensä toista vastaan: ”Herra on meidän kanssamme, viis noista toisista!”

Sodan jaloissa olevat siviilit kumartavat maahan saakka surressaan kuolleita rakkaitaan ja pyytäessään rauhaa, rukoillen kummankin puolen päättäjille ja johtajille viisautta solmia ja sopia rauhasta, mieluiten kestävästä, yhteiselämää tukevasta ja ylläpitävästä rauhasta, joka todella luo jotain uutta vuosisataisen vihanpidon tilalle.

Mutta siinä, missä sotaan on sittenkin helppo lähteä, provosoituna etenkin, siinä sodasta ja taistelusta irti pääseminen ei olekaan niin helppoa. Milloin olemme saavuttaneet asetetut sotilaalliset ja poliittiset pää-määrät – kuka arvioi sen oikein ja viisaasti? Milloin olemme saavuttaneet sellaisen voiton, että se turvaa elämää vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin – kuka pystyy sen arvioimaan? Milloin aseilla on luotu kestävää rauhaa kansojen ja kansakuntien välille – liekö koskaan?

Sota kun jättää aina jälkensä: tuhoutuneita koteja, pirstaleiksi lyötyjä unelmia ja toiveita, kuolleita rakkaita – ja vihaa. Vihaa häntä vastaan, joka on nostanut kätensä minua vastaan.

Sodan keskellä monet kumartavat vihan jumalaa ja antavat sille vallan elämäänsä ja antavat sen muotoilla tulevaisuutensa. Viha luo vihaa, katkeruus katkeruutta – sodan jumalien kumartaminen ei koskaan ole luonut mitään hyvää tai kestävää, eikä se luo hyvää tulevaisuutta kummallekaan sodan osapuolelle.

”Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta” Ketä Sinä kumarrat?

Jotkut taas juuri nyt kumartavat suorastaan maahan saakka uutta poliittista johtajaa, joka ottaa omat tehtävänsä nyt tammikuussa vastaan. Ja toki, paljon hänellä onkin valtaa: supervallan laajoja valtaoikeuksia ja valtuuksia nauttivana presidenttinä, jolta odotetaan todella paljon – häneen on kohdistettu suorastaan messiaanisia odotuksia. Monet odottavat hänen muuttavan oman maansa ja sen kautta välillisesti monen muunkin maan politiikkaa ja tapoja toimia. Odotetaan uusia poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia avauksia niin Lähi-idässä, kansainvälisessä politiikassa kuin talouselämässä – niin, odotetaan suorastaan uutta paratiisia, johon tämän poliittisen johtajan uutena messiaana pitäisi kansansa ja meidät muutkin johtaa.

Saa nähdä, millaista politiikkaa tämä uusi johtaja tulee vetämään ja millaiseen tulevaisuuteen hän oman sotilaallisesti, poliittisesti ja taloudellisesti vahvan kansansa johtaa – aika sen näyttää.

Mutta samalla lienee selvää se, että siinä missä suuri laiva, suuri kansakunta, kääntyy hitaasti uudistusten tielle, siinä globaalit markkinat ja globaali kansainvälinen politiikka kääntyy vielä hitaammin. Ei yksi johtaja tee kesää, eikä voi ja pysty muuttamaan tätä maailmaa paratiisiksi vain omin voimin ja omin toimin – siinä tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä ja laajaa yhteistä työtä ja sitoutumista, ennen kuin tapahtuu jotain aivan uutta ja ennen kuin mahdollisesti syntyvä uusi kasvaa ja muuttaa maailmaa.

Mutta me saamme pyytää niin hänelle kuin kaikille kansojen johtajille viisautta toimia, edistää rauhaa ja yhteisymmärrystä ja pyrkimystä rakentaa kaikkien maailman ihmisten hyvää elämää.

”Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta” Ketä Sinä kumarrat?

Jotkut kumartavat juuri nyt suorastaan maahan asti talouselämän lainalaisuuksia – yksinkertaisesti rahaa. Viime lauantaina minunkin hikisissä hyppysissäni pyöri kuponki, joka piti sisällään mahdollisen lupauksen huikeista rahamääristä: ajatelkaa, 4,3 miljoona euroa odotti omistajaansa! Sen summan edessä minäkin olin valmis kumartamaan lottopallojen jumalaa.

Mutta monet ovat maailman toreilla, pörsseissä ja pankkisaleissa kumartaneet rahaa hulluuteen asti – siitä kertoo selvää kieltään kaatuneet suuret investointipankit ja alkanut syvä kansainvälisen talouden kurimus.

On päivän selvää, että jokainen menetetty työpaikka, jokainen toteutunut ja todennäköisesti edessä oleva konkurssi, ja jokainen menetetty mahdollisuus ansaita jokapäiväinen leipänsä sattuu ja kovasti. Kukaan talousviisaista ja oppineista ei osaa sanoa, mihin päin näillä globaaleilla markkinoilla ollaan menossa, paitsi että suunta on alaspäin. Kuinka syvästä sukelluksesta on kyse, näkyykö käänne parempaan tämän vuoden syksyllä, ensi vuonna vai vasta kolmen vuoden päästä – kukaan ei tiedä. Kaikki vain ymmärtävät sen, että rahoitusmaailman kriisistä on tulossa kaikkia meitä koskettava kriisi – rahan kumartaminen ja sen kaikkivoipaan jumaluuteen luottaminen on jälleen kerran johtanut katastrofiin – kaikki eivät tule saamaan jokapäiväistä leipäänsä alkaneena vuonna, eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana.

Vääränlainen rahan kumartaminen on vienyt leivän monen suusta.

”Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta” Ketä Sinä kumarrat?

Kerran viisaat itämaan kumarsivat lasta. He eivät tienneet, mitä kaikkea tuon lapsen elämä tulee olemaan ja mitä se tulee merkitsemään. Itse asiassa heillä oli vain oletuksia siitä, ketä he kumartavat. He luottivat siihen, että heidät oli johdettu oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan, oikean Kuninkaan luo.

He luottivat yksinkertaisesti Jumalan johdatukseen. Ja siitä luottamuksesta syntyi suuri ilo, kuten painokkaasti evankeliumissa todetaan”… ja heidät valtasi suuri ilo!” Suureen iloon ei tarvittu voitokasta armeijaa, ei rohkeita taistelijoita, ei suurta poliittista johtajaa, eikä kahmalokaupalla rahaa ja osakkeita.

Siihen tarvittiin vain luottamusta.

Luottamusta siihen, että tässä, tässä vaatimattomassa majapaikassa, arkisen seimen äärellä tapahtui jotain aivan uutta, jotain sellaista, joka muutti ja muuttaa maailmaa yhä edelleen: tässä Jumala koski lähtemättömästi luomakuntaansa. Ja tästä läsnäolosta kumpusi suuri, tavaton ilo, joka täytti sydämen ja mielen sopukat, ja antoi rohkeutta ja uskoa huomiseen.

Niin, hyvät ystävät, me tiedämme, millainen tie tuolla vastasyntyneellä oli. Tunnemme sen aina ristille ja haudalle asti, enemmänkin: tiedämme Jumalan läsnäolon jatkuvan elämässämme Ylösnousseen kautta.

Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus on meidän kanssamme, ja enemmänkin: Hän johdattaa meitä kohti huomista ja vie meitä kohti tulevaa riippumatta siitä, millaiset uhkakuvat ja tummat pilvet päällämme ovat. Hänen kanssaan me saamme jatkaa iloiten tietämme uskoen ja luottaen elämään ja siihen, että kaikki meidän elämässämme on Herramme hyvissä käsissä sittenkin – näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui.

Juha Parjanen