Saarna 23.11.

Vapautuksen ja totuuden päivä

Matt. 25: 31-46

Vapautuksen ja totuuden päivä Uutisarvoltaan tärkeistä ja myös monien ihmisten elämää oikeasti koskettavista oikeudenkäynneistä voi tänä päivänä nähdä otteita television välityksellä. Yleensä Suomen televisiosta voi nähdä uutislähetyksen yhteydessä lyhyen kuvapätkän oikeussalista ennen oikeudenkäyntiä tai vähän pitemmän otoksen oikeudenkäynnin ja tuomionjulistuksen jälkeen. Matteuksen evankeliumissa oleva kuvaus viimeisestä tuomiosta ei ole vain nopea uutispätkä, jossa viitataan lyhyesti tuleviin tapahtumiin, vaan seikkaperäinen kuvaus itse oikeudenkäynnistä. Tuomiokuvauksen yhteydessä kukaan ei voi myöskään peitellä kasvojaan, vaan kaikki osapuolet ovat peittelemättömin kasvoin.

” Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa , hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle… Hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohistaan. Sitten kuningas sanoo oikealla puolella olevilleen: ’Tulkaa tänne te Isäni siunaamat.’ ..Sitten hän sanoo vasemmalla puolella oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattuna Perkeleelle ja hänen enkeleilleen.’ ”( Matt.25:31-)

Mielestäni on helpottavaa tietää, että kerran koittaa aika, jolloin todellinen ja oikeudenmukainen tuomio tapahtuu, koska tuomarina on Kristus ei kukaan ihminen. Sillä vain hän kykenee näkemään, mitä sydämessämme tapahtuu ja mitkä ovat olleet tekojemme todelliset motiivit. Toisaalta ajatus on pelottava, kun miettii sitä kummalla puolella itse huomaa seisovansa. Lähimmäisten pienet ja suuret avuntarpeet jäävät välillä huomaamatta tai ei huvita eikä jaksa. Evankeliumin voimakas kuvaus viimeisestä tuomiosta tuo esille myös monet ohikiitävät hetket, jolloin ihminen on ollut toiselle ihmiselle ihminen: huomioinut toisen pienet tai isot tarpeet. Itse Jumala on ne nähnyt ja muistaa ne vielä vuosituhansien jälkeen.

Hyvät teot, joista Kuningas Jeesus Tuomarin ominaisuudessa puhuu ovat vain seurausta uskosta Jeesukseen. ”Kaikki minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Näin Jeesus opasti seuraajiaan elämän tiellä. Hän samaistaa itsensä viimeisen tuomion kuvauksessa kaikkiin maailman kärsiviin. Kaikki se hyvä, pieninkin teko, minkä teemme kärsivän lähimmäisen hyväksi on hyvä teko tuomariamme kohtaan, joka liikkuu tuntemattomana meidän keskuudessamme. Rakkauden vastakohta viimeisellä tuomiolla on välinpitämättömyys. Kadotukseen joutuvat ovat täysin tietämättömiä siitä, että heidän välinpitämättömyytensä kärsiviä lähimmäisiä kohtaan kohdistuu myös ihmiskunnan lahjomattomaan Tuomariin. ”Kaiken ,minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmäisistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Teotko ratkaisevat Suuren Tuomarin edessä? Missä on armo, josta Jeesus Kristus itse puhui ja myös teoillaan toi aikalaistensa ja myös meidän ulottuville? Kukaan rehellinen ihminen ei voi rehennellä sillä, että aina ja kaikkialla pystyy toteuttamaan lähimmäisen rakkautta. Kuka meistä siis voi kestää tuomiolla? Jo ennen ajanlaskumme alkua profeetat loivat Herran päivästä eli tuomiopäivästä ”ambivalenttisen” kuvan: päivään sisältyy toisaalta tuomio, toisaalta pelastus. Nämä kaksi näköalaa aukeavat sekä profeetta Malakian tekstistä, että Jeesuksen vertauksesta. Näin sanoo Herra: ”Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia…Teille ,jotka pelkäätte minun nimeäni ,on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla.” ( Mal.3:19, 20a)

Herran päivä on kuin aurinko: polttava hävittäjä ja samalla myös uutta luova voima ja elämän ehto. Paahtavassa helteessä kasvit kuivettuvat ja eläimet läkähtyvät. Mutta pahat voimat kipaisevat karkuun valon koittaessa. Näin Herran päivänä pahuuden voimat hävitetään. Itämaisissa kuvissa auringonkehrä varustettiin usein siivillä. Malakia kuvaakin Herran päivän pelastusta todella kauniilla ja koskettavalla tavalla, kun hän puhuu kaikkien vammojen parantumisesta, kun Herran päivän aurinko levittää siipensä pelastettujen yli. Kuva kertoo vapautuksen ja eheytymisen päivästä.

Myös Kristuksen valtaistuimen perustana on rakkaus. Siitä on tarkoitus ammentaa lohtua itselleen omien vajavaisuuksien keskellä. Tärkeintä on ammentaa armosta ja luottaa Kristuksen sovitustyöhön, kuin murehtia jatkuvasti omaa rakkaudettomuuttaan. Jeesus kyllä valmistaa meille lukuisia tilanteita, joissa voimme palvella häntä lähimmäisissämme. Teot eivät kuitenkaan pelasta, vaan yksin usko Jeesukseen Kristukseen. Armoa kaipaava voi turvautua Jeesuksen sanoihin.” Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten jo maailman luomisesta saakka.
 

Anita Venäläinen