Saarna 14.9.

Keitä me olemme

Markus 2:18-22

”Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?" Jeesus vastasi: "Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."

Kysymys: ”Keitä me olemme?” ohjaa elämäämme aika suurelta osin. Vaikka me harvoin esitämme tämän kysymyksen suoraan, me elämme sitä todeksi joka päivä. Kun pysähdymme rauhassa tutkailemaan elämäämme, voimme hämmästyä sitä miten monet asiat vaikuttavat meidän käsitykseemme omasta itsestämme. Vanhat ja tutut tavat, nyky-yhteiskunnan arvostamat modernin ihmisen ulkoiset ja sisäiset ominaisuudet ja kaikki se, mitä me luulemme, että muut ihmiset meistä ajattelevat ja meiltä odottavat ovat elämme ohjanuorana.

Sillä turvallisuushakuisuus nousee syvältä sisimpämme perustarpeista. Silloinkin, kun vastaamme kysymykseen ”Keitä olemme?” elämällä jostain kohtaa toisin kuin meihin kohdistuvat sanalliset ja sanattomat vaatimukset olettavat. Jeesukselta kysyttiin: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset paastoavat?” ” Keitä opetuslapsesi oikein ovat?” ”Kuka sinä oikein olet?” Kuuluu ääneen lausutun kysymyksen rivien välistä . Markuksen seurakunnan jäsenet elivät Johannes Kastajan oppilaiden ja farisealaisen juutalaisuuden sisäistävän vanhan tavan ja Jeesuksen näyttämän uuden tavan puristuksessa. Vanhan testamentin mukaan vain yksi paastopäivä oli pakollinen, suuri sovintopäivä.( 3 Moos. 23:27-32) Fariseukset ja Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat useimmin, fariseukset jopa kahdesti viikossa. Kysymys oli siis tavasta eikä varsinaisesti Jumalan antamasta käskystä. Jeesusta moitittiin julkisesti, kun hän halveksi vanhaa tapaa, josta oli tullut Jumalan käskyä suurempi laki, ehdoton edellytys todellisen uskon ilmaisulle. Jeesus puolusti opetuslapsiaan vertaamalla heitä häävieraisiin, jotka ovat juhlissa sulhasen kutsumina. He ovat vapaita iloon ja elämästä nauttimiseen, onhan sulhanen eli Jeesus heidän keskuudessaan. Kun sulhanen viedään heiltä pois silloin heillä on silloin syy paastota. Tästä syystä Pitkäperjantaista , Jeesuksen suuresta sovintopäivästä, tuli ensimmäinen kristillinen paastopäivä. Olihan silloin ”sulhanen” eli Jeesus otettu pois omiensa keskuudesta.

Jeesuksen omat opetuslapset ovat Jeesuksen vertauksen ja määritelmän mukaan vapaita muutokseen ilman, että itse usko muuttuu. Ulkoiset toimintatavat ja muut uskomme ilmaisumuodot kohtaavat ajoittain haasteen muutokseen, ettei uskomme Jeesukseen haperoidu kuin vanhan viinileili. Jeesus johdattaa meidät Jumalan lasten sisäiseen vapauteen, jossa meitä ei uhrata ahtaaseen säädösten rajoittamaan elämään. Vaan vapauteen , jonka siivittämänä voimme toimia kaikilla elämän alueilla niin että mukana on rakkaus ja luottamus elämässä läsnä olevaan Jumalaan. Meidän identiteettimme ihmisinä ja kristittyinä ei perustu menestykseen , ei valtaan , ei toisten ihmisten oletuksiin eikä omiin oletuksiimme vaan Jumalan rajattomaan rakkauteen meitä kohtaan. ”Keitä me olemme?” Me olemme Jeesuksen Kristuksen armahtamia Jumalan lapsia, Hänen tyttäriään ja poikiaan. Me olemme silti herkkiä ja hauraita särkymään elämän ristiriitaisuuksien keskellä, syyllisyyden alla ja riittämättömyyden tunteen alla. Siksi tarvitsemme Jeesuksen lähelle menemistä. Hän on Elämän Lähde, jonka luona saamme ammentaa sitä vettä jota sielumme kaipaa. Sydämen puhdistusta, hengen virvoitusta, jotta voimme hengittää syyllisyyden taakasta vapaina. Elää elämän eri muutosten keskellä vapaina niistä vanhoista asioista, jotka kahlehtivat meitä. Meidät Kristus kutsuu häävieraiden tavoin iloitsemaan siitä, että hän on läsnä elämässämme. Hän antaa meille sisäisen vapauden , jonka avulla toimissamme ja ratkaisuissamme on mukana hänen rakkautensa ja luottamuksensa.

Anita Venäläinen