Saarna 31.8.

Jeesuksen jalkojen juuressa

Luukas 10:38-42

Sinut on naapurina kutsuttu kylään. Otat tuliaisiksi ehkä kukkakimpun tai pullon punaviiniä. On tarkoitus viettää isäntäväen kanssa mukana ilta leppoisasti rupatellen. Sisään tullessasi aistit ilmassa kireyttä. Isäntäväen kommenteissa on lievää kireyttä. Pelkäät pahinta. Yleensä sitä viimeisenä toivoo, että isäntäväki ryhtyy riitelemään vieraiden nähden. Eikö ole näin, että silloin sitä yrittää olla kylässä kuin ei olisikaan, kuin ei näkisi, kuulisi eikä ymmärtäisi mistä on kyse. Näin kuitenkin kävi Martan ja Marian kotona (Luukas 10:38-42). Martan ja Marian kotona oli kireä tunnelma. Jeesus kotien Herra seurasi sisarusten kinastelua. Viimeinen asia, mitä sitä toivoo, on että vieraana vedettäisiin tuomariksi isäntäväen väliseen kinaan.

Martta ja Maria ovat luonteeltaan erilaisia ja se luo tällä kertaa jännitteitä. Jeesus ei ole kuka tahansa vieras ja odotukset illan onnistumisen suhteen ovat ehkä tavallista korkeammat. Martta on sisarista se, joka osoittaa vieraanvaraisuutta. Hän myös osoittaa suurata palvelualttiutta vieraita kohtaan. Mutta onko hän mustasukkainen Marian saamalle huomiolle? Martta nimittäin toimii seuraavassa tilanteessa erikoisella tavalla, joskaan ei ehkä meille monelle aivan vieraalla tavalla. Miksi hän ei puhu suoraan Marialle ja pyydä tätä itseään auttamaan? Hän ei puhu suoraan Marialle vaan Jeesuksen kautta Marialle. Vähän samaan tyyliin kuin joskus näytelmissä: ”Voisitteko pyytä tuota vieressäni istuvaa miestäni antamaan kermanekan?” Jeesus, kotien Herra on Martan ja Marian kotona, mutta kyseessä tuntuu olevan kaikkea muuta kuin pyhä hetki vaikka edessä on ateriayhteys, leivänmurtaminen, ehtoollinen.

Martta toruu Jeesusta sanoessaan ”Herra, etkö lainkaan välitä …” Seuraavaksi hän haluaa saada Jeesuksen puolelleen sanoessaan ”Sano Marialle, että hän auttaisi minua.” Vierasta pyydettään tuomariksi isäntäväen kiistaan. Tilanteessa näkyy myös liiallisen työmäärän haalineen tyypillinen syytös: ”Muut ei tee mitään vain minä.” Kun pitäisi katsoa itseä ja miettiä omaa työkulttuuria ja kysyä osaanko sanoa myös ei, kun työtä on tulossa liikaa. Kaiken kaikkiaan tapahtumissa on vahva todellisen elämän maku ja siellä Jeesus on ja hänellä on sanottavansa.

Vastakkain tuntuvat olevan halu palvella ja kuunnella. Se, mitä Jeesus on Martan ja Marian kodissa tapahtuvaa ennen sanonut rikkaalle nuorukaiselle, on se, että lain täyttäminen, lähimmäisen rakastaminen ei riitä kristityksi tuloon ja taivaan valtakuntaan pääsyyn. Martan ja Marian kodissa hän lisää, että Jumalan rakastaminen palvelutyön kautta Martan tapaan ei riitä kristityksi tuloon ja taivaan valtakuntaan pääsyyn.

On nimittäin yksi asia yli muiden ja sen asian on Maria löytänyt. Ja se on kristityksi syntymisen, kristittynä kasvamisen ja valtakuntaan pääsemisen edellytys. Se on Jeesuksen jalkojen juuressa istuminen, hänen puheensa kuunteleminen Marian tavoin. Meitä kutsutaan pysähtymään, jotta Jeesus voisi vieraanamme antaa lahjansa. Jotain samaa on siinä tilanteessa, kun Pietari kielsi Jeesusta pesemästä jalkojaan ja Jeesus sanoi Pietarille:”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Kristityksi ei tulla lähimmäistä ja edes Jumalaa rakastamalla vaan antamalla Jeesuksen synnyttää meidät kristityiksi sanansa kautta. On opittava se lepo, josta kaikki lähtee. Kristusta palvelemisen sijaan on annettava Kristuksen palvella. On nähtävä, että Jumalan lapseus ei perustu sinänsä hyviin ja ansiokkaisiin tekoihin vaan armoon, Jeesuksen jaloissa istumiseen, opetuslapsen asemaan. Ensin on sanan ruokapöydässä olon aika ja siitä kasvaminen. Siihen suostuminen, että antaa Jeesuksen puhua sinulle armon sanoja, lohdutuksen sanoja.

Jeesuksen palvelutyö sinulle on kaiken palvelutyösi lähtökohta. Kristittynä palvelusi arjessa ja/tai seurakunnan aktiivina nousee Jeesuksen jalkojen juuresta. Se on toimimista Jeesuksen lähettämänä ja se nousee Jeesuksen kehotuksesta ja lupauksesta. Silloin myös lähimmäisen rakastaminen ja Jumalan rakastaminen on oikealla paikalla. Ne nousevat kiitollisuudesta, siitä iloisesta tietoisuudesta, että on saanut paikan Jeesuksen jalkojen juuressa, ja että on kutsuttu päivittäin palaamaan siihen ja josta kukaan ei voi ajaa pois.

Kari Rautiainen