Saarna 21.3.

Viimeinen paasto

Joh.19:16-30

Elämän alussa vastasyntynyt näkee äitinsä kasvot ja tuntee hänen sylinsä. Elämän loppu voi vaihdella. On hyvä, jos elämän lopussa – jos Jumala suo - voi sulkea silmänsä rakkaiden kasvojen äärellä.

Olemme ristin juurella. Voimme kuvitella tähän kirkon korotetulle osalle kolme ristiä. Keskimmäisellä on Jeesus ja reunimmaisilla rikolliset. Voimme maalata mielessämme saarnastuolin paikkeille neljä sotilasta, jotka ovat keskittyneet sen ajan tavan mukaan jakamaan tuomittujen vaatteita. Lukupulpetin luona ovat kolme naista, jotka ovat tulleet Jeesuksen äidin tueksi. Aivan ristin juurella ovat Maria ja se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain. Kutsumme häntä Johannekseksi. Risti on ajan tavan mukaan niin matala, että kättä ojentamalla on mahdollista lähes koskettaa Jeesuksen kasvoja. Jeesus, Maria ja Johannes ovat hiljaisen sanan vaihdon päässä toisistaan. Montaa sanaa ei vaihdeta, mutta ne säilyvät mielessä. Jotain samaa on moni voinut kokea kuolin vuoteen äärellä. Sanojen määrä ei ratkaise. Hetki puhuu itsessään. Hetken voi jälkikäteen kuvata valokuvan tarkasti, minuutti minuutilta. Se syöpyy sieluun lähtemättömästi. Kaikki turha on tuollaisena hetkenä riisuttu pois. Näin on Jeesuksen, Marian ja Johanneksenkin kohdalla. Tuota samaa hetkeä hengitetään vielä hetki yhdessä. Aika jaetaan rakkaiden kesken kuin ehtoollinen … hartaudella. Onko jotain pyhää siinä hetkessä läsnä?

Kuolema ei ole aina kaunis. Ei se ollut sitä Jeesuksenkaan kohdalla. Maria ja Johannes uskalsivat katsoa kuolevaa. Mutta uskaltaako kuolevaa välttämättä lähestyä, jos kipu ja kuolema pelottaa? Tarttuuko epäonni, kuolema tai sairaus, jos kärsivän kohtaa? Viekö se hetki omasta onnesta jotain arvokasta pysyvästi pois? Onko sitä enää sama ihminen, kun on katsonut kärsivää silmiin? Voiko kärsimys tuoda lähemmä kahta ihmistä? Kuolema riisuu myös häntä, joka on kuolevaa saattamassa. Siksi naiset olivat Marian tukena. Siksi Johannes ja Maria tukeutuivat toisiinsa. Aiemmin ihmiset olivat kohdanneet Jeesuksen auttajana, parantajana. Maria ja Johannes kohtasivat toisenlaisen Jeesuksen, kuolevan Jeesuksen. Pitkäperjantai on erityinen Jeesuksen lähellä olemisen päivä. On aika olla Marian ja Johanneksen tavoin Jeesusta vastapäätä, kuuntelu ja keskustelu etäisyydellä, rukous etäisyydellä. Tässä on paikka myös sinulle. Ristin äärellä on hiljaisen sanan vaihdon paikka Jeesuksen ja sinun välillä. Tuo hetki on sovinnon, anteeksiannon ja armon hetki. Siinä on itse Pyhä Jumala läsnä.

Mitä ihminen sanoo toiselle ihmiselle, kun viimeistä kertaa ollaan yhdessä? Sanooko mitään? Ehkä hymy ja kosketus puhuvat enemmän. Hetken pyhyys ja kauneus tulee näkyviin siinä, kun kaikki turha riisutaan. Se mitä Kristukselle tehtiin oli kuin kuva tästä. Viimeinen vaatekerta riisuttiin häneltä pois. Oma kuolemamme on se totinen ja viimeinen paasto. Ehkä meitä kutsutaan paastoon siksi, että se valmistaa meitä viimeiseen paastoon. Viimeisellä paastolla ihminen on alasti Jumalansa edessä. Paasto on jostain luopumista, jotta pääsisi lähemmä Jumalaa ja lähimmäistä, poistuisi se mikä on voinut olla Jumalan ja itsen välillä.

Jeesuksen viimeiset sanat evankeliumeissa. Evankeliumit tuovat erilaisia painotuksia Jeesuksen viimeisiin hetkiin. Markus ja Matteus tuovat esille Hylätyn Jeesuksen huudon: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Luukas muistaa Jeesuksen viimeisinä sanoina hiljaisen iltarukouksen: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Johannes muistuttaa Jeesuksen voitokkaista, mutta hiljaisista sanoista: ”Se on täytetty.”

Näistä viimeisistä sanoista nousee itselleni ajatus siitä kuinka Jeesus samaistuu meihin erilaisiin elämänkohtaloihin sidottuihin ihmisiin. Jonkun kuolinhetkeä voi sävyttää hylkäämisen kokemus. Kuolinhetki voi olla myös viimeisessä henkäyksessä lausuttu hiljainen iltarukous. Kuolinhetki voi olla täyttymyksen ja sovinnon ja anteeksiannon hetki. Jeesus viipyy sanojensa kautta jokaisen viimeisessä hetkessä. Hän on läsnä meidän ja rakkaidemme viimeisenä hetkenä hyvyydessään ja pyhyydessään.

Johannes kertoo Jeesuksen sanoneen ristillä viimeisinä sanoinaan: ”Se on täytetty.” Se mitä hänen tuli tehdä meidän hyväksemme, sen hän teki.” Vaikka pääsiäinen on vielä tuloillaan niin pitkäperjantain risti on jo voiton merkki. Niinpä risti kirkon katolla. hautausmaalla, kaulassamme julistaa voittoa. Pilatus kirjoitutti ristin päälle sanat ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Mutta Jeesuksen sanat ovat ”Se on täytetty”. Siispä nähdessämme ristin näemme Jeesuksen lupauksen, että kaikki on täytetty mitä taivasmatkaamme tarvitaan. Jeesus sanoi sanansa hiljaa vastapäätä oleville Marialle ja Johannekselle. Hän sanoo nuo sanat nyt sinulle. Se mitä ajattelet ehkä uupuvan itseltäsi kristityn ihanteellisesta elämästä ja vaelluksesta on Jeesuksen toimesta täytetty. Riittää, että viivyt hänen lähellään, rukousmatkan päässä, vaikka vain hiljaa ollen ja huokaisten. Niin kerran saat tuntea hänen uskollisuutensa ja nähdä hänen rakastavat kasvonsa viimeisen huokauksesi päässä itsestäsi.
 

Kari Rautiainen