Matkalla kuolemaan ja ylösnousemukseen
Johannes 12: 1-8
Tänään meillä on Palmusunnuntai, juhlapyhä, joka aloittaa hiljaisen viikon. Kirkon alttarilla on kauniita marttojen kustantamia kukkia, mukana myös on pajunkissoja. Virpojat ovat liikkeellä tänään, ehkä moni meistä on jo saanut toivotuksen ”tuoreeks terveeks…”
Kolme ”kuvaa” päivän tekstistä.
Koti
Meillä jokaisella on koti, ainakin jonkinlainen. Jeesuksen kodista ei Raamatussa paljon puhuta mutta kyllä hänelläkin on ollut koti, vanhemmat ja sisarukset. Jeesuksen käynneistä ihmisten kodeissa mainitaan muutaman kerran evankeliumeissa. Tänään olemme mukana Jeesuksen viimeisessä vierailussa eräässä kodissa. Hän kävi tässä kodissa usein. Nimeltä mainittu sisarussarja oli Jeesukselle erityisellä tavalla läheinen. Eräällä kerralla hän herätti Lasaruksen kuolleista. Hän otti osaa siskojen suruun ja itki Lasaruksen kuolemaa hänen haudallaan. Jeesus kutsui sitten Lasaruksen ulos haudasta ja kuoleman valtakunnasta. Hänestä päivän teksti kertoo, että hän oli eräs aterialla olevista. Lasaruksesta oli tullut julkinen henkilö ja tekstin jälkeen mainitaan siitä, että juutalaiset olivat päättäneet tapaa Lasaruksenkin, koska monet uskoivat häneen – hänen kokemansa ihmeen vuoksi. Näillä kotikäynneillä tuli esille koko sisarussarja: Martta, Maria ja Lasarus. Millaisia he olivat? Martta palveli, oli puuhakas – niin nytkin. Maria tuli aiemmin tunnetuksi ja siskonsa nuhtelemaksi siitä, että jätti työt hänelle, Maria istui ja kuunteli Jeesusta. Maria nousee taas pääosaan; kalliin voiteen käyttämisen vuoksi. Nyt hermostui Juudas, joka olisi halunnut voiteen mieluummin myyntiin ja rahat jakeluun. Olen miettinyt Mariaa – miltä mahtoi tuntua se, kun hän omassa kodissaan kahdesti joutui kokemaan nuhtelua ja hyväksymättömyyttä. Vaikka asiat ovat erilaisia, Marian käyttäytymisen kohde oli Jeesus, arvovieras, rakas vieras. Molemmilla kerroilla Jeesus kävi Marian puolelle, ymmärsi, lohdutti ja sanoi hyvän sanan. Tärkeimpien asioiden piti olla ensimmäisinä.
Mitä hyötyä
Kolmesataa denaaria oli noin vuoden palkka. Hyvä työmiehen päiväpalkka oli yksi denaari. Nardus oli kallista voidetta, sen ajan tuontitavaraa, ehkä koko Marian omaisuus. Maria antoi voiteen Jeesukselle rakkauden osoituksena, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi jalat hiuksillaan. Jeesus sanoi sen olleen hänen hautaamistaan varten. Muiden mietteitä ei sanottu – vaan tuli esille varas, Juudas, joka rahakukkaron hoitajana piti rahoja myös ominaan. Ihminen etsii toimissaan hyötyä, etsii usein rakastaessaankin omaa etuaan. Jumala rakastaa toisin, hän rakastaa meitä ehdoitta. Jotain selkeästi pyyteetöntä olo Marian teossa, teossa, joka saattoi näyttää järjettömältä tuhlaukselta.
Saattomatka kuolemaan - Kunnian kuninkaan alennustie
Jeesus tiesi kulkevansa kohti kuolemaansa. Opetuslapsetkin olivat saaneet sen kuulla. Matka kohti kärsimyksen Jerusalemia oli alkanut. Ehkä moni meistä on saanut olla läheisen ihmisen saattaja matkalla, josta ei ole enää tavalliseen elämään paluuta. Millä mielellä siinä ollaan mukana? Nekin askeleet on kerran kuljettava. Onnellista on jos joku rakas ihminen huolehtii ja on vierellä tukemassa. Jeesus vietti vähän ennen pääsiäisjuhlaa ateriahetken rakkaiden ystävien kodissa. Yhteinen ateria kesken matkaa. Ystävien kodissa. Toisaalta tiedämme, jos olemme raamattua lukeneet, että matkan varrella Jeesuksella oli aikaa muillekin. hän auttoi ihmisiä vaikka itse oli kulkemassa kohti tuskien taivalta. Vanha suomalainen sanonta puhuu meille, miten tärkeää on käydä sairaita oppimassa. Vaikka saatamme usein pelätä ja mietimme mitä sanomme, monta kertaa lähtevällä onkin paljon enemmän meille annettavaa. Mitä sitten sanoa kärsimystaivalta kulkevalle? Uskontunnustus ja Isä meidän- rukous ovat kaikkein tärkeimmät. Näiden varaan on turvallista jättää jokainen viimeiselle matkalle lähtevä.
Pirkko Tulokas
