Saarna 13.1.

Kasteen lahja

Joh. 1: 29–34

runo Sakramentti

Vesi hopeamaljassa kimmeltää ja vedessä Jumalan Sana.
Ja nukkuvan pikkulapsen pää on pitseissä punertavana.
Ja kynttilät liekein lepattavin palavat.
Ristinmerkin teen lapsen rintaan ja kasvoihin
käsin hellin ja mielin herkin.
Veden puhdas kristallipisara jää nukkuvan lapsen tukkaan
kuin suviaamuna ihana yön kastehelmi kukkaan.
Kun ristin lapsen, melkein näin Jumalan ajatuksen.
Se lensi kyyhkynä alaspäin ja pudotti siunauksen
ihan pienokaisen sydämeen.
Hän siirtyi kesken untaan Jumalan pyhään perheeseen ja
taivaan valtakuntaan.                                              

Jaakko Haavio

Kaste on sakramentti, pyhä toimitus. Se on tärkeä ja suuri asia. Kastevesi on armon näkyvä merkki. Me näemme veden, voimme käsin kosketella, miltä se tuntuu. Vesi on läpinäkyvää. Voimme ikään kuin katsoa sen läpi taivaallisiin salaisuuksiin. Myös armo tuntuu, mutta sitä me emme näe kuin veden läpi.
– Me tarvitsemme armollista mieltä suhteessa toisiimme perheessä, suvussa ja ystävien kesken. Siksi yritämme opetella pyytämään ja antamaan anteeksi. Anteeksi on kaikista sanoista vaikein. Siksi Kristus on asettanut kasteen sakramentin, jotta voisimme Jumalan armon avulla oppia armahtamaan niitä, jotka ovat satuttaneet meitä ja jotta voisimme antaa itsellemme anteeksi, kun olemme erehtyneet tai epäonnistuneet elämässä. Kasteen sakramentti on annettu meille uskon vahvistukseksi. Ei ole olemassa mitään sellaista, joka lopullisesti estäisi meiltä arvokkaan elämän, läheiset ja rakkaat ihmissuhteet ja sielunrauhan Jumalan kanssa. – Tällainen aarre, taivaallinen lahja, annetaan kasteessa lapselle hänen elämäänsä ja hänen tulevaisuuttaan varten.
– Kaste on myös tehtävä erityisesti vanhemmille ja kummeille. Hengelliseen kasvatukseen kuuluu lapsen ohjaaminen Jumalan lähelle. Kun pieni opettelee puhumaan, opettakaa häntä silloin myös rukoilemaan. Iltarukous tai iltalaulu on luottamuksen siemen lapsen sieluun, ja se kantaa häntä elämässä.

Tällaisin ajatuksin lähestyn kastejuhlaväkeä ristiäisissä tällä hetkellä. Eri aikoina erilaiset puolet tästä pyhästä sakramentista puhuttelevat minua, niin kuin jokaista kristittyä. Yksityisen kristityn ja paikallisseurakunnan kannalta puhuteltavana oleminen on merkittävää.

Sakramenttien näkyvät aineet ovat vesi, leipä ja viini. Miksi juuri vesi on armon merkkinä? Katekismus johdattelee meitä mietteitämme näin: ”Kastevesi on tavallista, puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja ”uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä”, niin kuin pyhä Paavali lausuu.”

Meillä luterilaisessa perinteessä täällä pohjoismaissa ja Saksassa kastetaan lapsia, ja myös nuoria ja aikuisia, jos heitä ei ole lapsena kastettu ja he tahtovat liittyä seurakunnan jäseniksi. Nuoren ja aikuisen kastetta edeltää aina rippikoulu. Meillä Hamina- Vehkalahden seurakunnassa kastetaan vuosittain muutamia nuoria rippikoulun yhteydessä, ja joka vuosi myös joku aikuinen. Minua puhuttelee suuresti pienen vastasyntyneen kastaminen. Jeesus kehotti tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Nuorten kanssa rippikoulussa olemme viivähtäneen kasteopetuksen kohdalla seuraavaan Kaisa Raittilan mietelmään kirjassa Rukoushelmet: * Sinun piti kutsua minut niin aikaisin siksi, etten voisi myöhemmin sanoa: Minä hänet löysin! Kun olin niin pieni, etten mitään ymmärtänyt, ympäröit minut kasteellasi sanoaksesi kyllin selkeästi, ettei tärkeää ole se, mitä minä teen, vaan mitä sinä teet. KASTEESSA RISTINMERKKINÄ PIIRSIT MINUUN SANASI: ÄLÄ PELKÄÄ MINÄ OLEN LUNASTANUT SINUT, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT, SINÄ OLET MINUN. EN KOSKAAN HYLKÄÄ SINUA.*

Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla. Katekismus maalaa eteemme elämän koko horisontin, sekä ajan että iankaikkisuuden. Kasteessa meidät on liitetty iankaikkisuudesta osallisiksi Jumalan lapsiksi. Nykyisin ristiäisissä kasteperheelle annetaan muistoksi kastetodistus. Sen tarkoitus on muistuttaa meitä juuri tästä: Tämän todistuksen mukaan olen kastettu Jumalan lapseksi. Se on ikuinen omaisuus, jota ei kukaan voi varastaa.

Etiopialainen hoviherra kysyy hämmästyneenä Filippokselta: ”Kuinka ymmärtäisin uskosta, kun kukaan ei minua neuvo.” Seurakunnan tärkein tehtävä on kastaa ja opettaa, niin että kaikki tulisivat Jumalan lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi. Lähetysnäky kastekäskyn äärellä on horisontissa: kaikille kansoille, maan ääriin saakka.
 

Elina Rajala