Saarna 6.1.

Loppiaisaika
Jeesus, maailman valo

Pää pyörällä?

Matt 2: 1 – 12

Pää pyörällä.

Kuten tuosta saarnatuolin alla olevasta roll-upista hyvin näkee, on vastuullemme langenneiden Valtakunnallisten Lähetysjuhlien teemana ”Pää pyörällä? – kysymysmerkki.

Valtakunnalliset Lähetysjuhlat ovat vuosittainen Lähetystyön suurtapahtuma, joka kokoaa tänne Haminaan arviolta sellaiset 3.000 vierasta. Sellaisen joukon majoittaminen, ruokkiminen ja kaikkien valtakunnalliseen juhlaan liittyvien asioiden järjestäminen on tässä matkan varrella saanut tämän omankin pään välillä pyörälle: mielessä on liikkunut ihmetteleviä kysymyksiä kuten päivän evankeliumin keskushahmoilla, tietäjillä, kuningas Herodeksella ja äiti-Marialla: mitähän tästä oikein tulee?

Pakko myöntää: tässä on ollut pääsihteerilläkin aina välillä pää pyörällä.

Mutta mikä on ollut ja on tärkeintä: en pääsihteerinä suinkaan järjestele juhlaa yksin, vaan yhdessä eri asioista vastaavien toimikuntien ja saumattomassa yhteistyössä niin Varuskuntamme kuin Haminan kaupungin kanssa.

Ilman Haminan varuskunnan ja kaupungin vahvaa tukea, ei näin suuren juhlan järjestäminen voisi sujua ja onnistua. Haluan siksi tässä julkisesti kiittää niin varuskuntaamme kuin Haminan kaupunkia erinomaisesta tuesta juhlien järjestämisessä.

Lämmin kiitos.

Emme ole yksin, vaan työstämme juhlaa yhdessä, juhlaa, joka varmasti näkyy katukuvassa 8. – 10. kesäkuuta.

Eikä näiden juhlien järjestäminen koske vain tätä emäseurakuntaa, vaan kumpikin kappelimme, Virolahti ja Miehikkälä ovat toki mukana.

Kuten juhlien päätoimikunta päättäessään juhlien tavoitteista totesi, tämä on yhden yhteisen seurakuntamme yhteinen juhla, joka koskee niin haminalaisia, virolahtelaisia kuin miehikkäläläisiä. Kappelien edustajia on eri toimikunnissa mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa juhlaamme.

Juhlien järjestelyt ovat sujuneet tähän asti hyvin ja aikataulussa. Tuossa ensi viikolla pitäisi tulla yleiseen jakoon juhlien ennakkoesitteet, joista jo näkee koko juhlien kokonaisuuden ja sen runsaan ohjelmatarjonnan.

Kannattaa tulla juhlille mukaan niin talkoisiin kuin osallistumaan ohjelmaan ja kokemaan Lähetystyön tuulia läheltä ja kaukaa.

Meille ei tule kolmea viisasta miestä idästä, vaan ulkomaiset vieraamme edustavat eri mantereita: etelä-Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa. He tulevat siis eri puolilta maailmaa ja tuovat terveisiä maailman toreilta ja turuilta, sieltä arkisilta lähetyskentiltä ja niiden iloista ja suruista, menestyksistä ja haasteista.

Ulkomaisten vieraidemme läsnäolo korostaa samaa kuin aikanaan tietäjien polvistuminen Kristuksen seimen äärelle: me olemme yhtä, yhden Jumalan yhtä rakkaita lapsia. Ja sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta kuuluu kaikille, ihonväriin, asemaan, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Me olemme Jumalan rakkaita lapsia, jotka saavat polvistua Herramme edessä kiittämään ja ylistämään Häntä Hänen armostaan.

Ja siinä sitä vasta onkin ”pää pyörällä”: armo kun rikkoo kaikki totutut kuviot ja asetelmat. Se rikkoo meille niin tutun ja turvallisen syyn ja seurauksen lain. Se pakottaa meidät arvioimaan elämää uusista näkökulmista ja lähtökohdista käsin ja näyttää meille sellaista Jumalan valtakunnan todellisuutta, joka saa todella haukkomaan henkeä. Jumalan armo on elämää luova ja ylläpitävä voima, joka uudistaa meidät ja rohkaisee meitä kulkemaan eteenpäin tällä tiellä, jossa niin monet asiat pyrkivät hämmentämään, pelottamaan ja saattamaan päämme pyörälle.

Ajatelkaapa vaikka ympärillämme tapahtunutta muutosta ja eteemme luotuja kuvia huomisesta:

ensinnäkin valtiovallan suunnitelmat kuntauudistuksesta, joka saattaa merkitä huomattavaa muutosta nykyiseen kuntaorganisaatioon. Samalla se nykyisen voimassa olevan Kirkkolain mukaan merkitsee automaattisesti muutoksia seurakuntien elämään: parokiaalijärjestelmä kun liittää meidät yhteen. Millaisen kunnan ja seurakunnan jäseninä heräämme lähitulevaisuudessa? Mitä tämä todennäköisesti tapahtuva uudistus merkitsee tavallisen kuntalaisen ja seurakuntalaisen verovaroillaan kustantamille palveluille?

Jo yksin näiden kysymysten äärellä, niin luulen, on moni kunnan ja seurakunnan päättäjä hieman pää pyörällä. Puhumattakaan paperiteollisuuden huikeasta muutoksesta, joka on ravistellut koko laaksokuntaamme: sen pyörteissä olemme menettäneet huikean määrän teollisia työpaikkoja. Rakennemuutos on rassannut monin tavoin ja näkynyt budjeteissamme.

Lisäksi kirkkoamme on ravistellut poikkeuksellisen voimakas eroaalto: viime vuosina sellainen runsas 40.000 seurakuntalaista vuosittain on päättänyt jättää isiensä ja äitiensä kirkon, kuka mistäkin syystä.

Tämän keskellä rovastillakin on ollut pää pyörällä ja on ollut peiliin katsomisen paikka.

Olemmeko seurakuntana tehneet jotain väärin?

Emmekö ole osanneet kohdata seurakuntalaisiamme oikein heidän iloissaan ja suruissaan?

Emmekö ole osanneet olla tähtiä, jotka olisivat viitoittaneet tietä Kristuksen luo?

Missä olen itse tehnyt, toiminut ja menetellyt väärin ja virheellisesti – näiden kysymysten äärellä on viime viikkoina pysähtynyt uudelleen ja uudelleen.

Niin, hyvät ystävät, seurakuntamme ja kuntien päättäjät ja vastuunkantajat,

jokainen vastuullisessa virka- tai luottamustoimessaan oleva joutuu pysähtymään peilin eteen ja katselemaan omaan luottamustehtäväänsä ja sen hoitamiseen liittyviä asioita.

Eikä edessämme olevien, päämme pyörälle saattavien haasteiden keskellä, meillä ole mitenkään auvoisat olot.

Mutta meillä ole muuta mahdollisuutta kuin rohkeasti ottaa oma vastuumme, tehdä perusteltuja päätöksiä vastuullisesti ja kantaa meille niin virkamiehinä kuin luottamushenkilöinä kuuluva vastuu.

Vastuu painaa, joskus suorastaan maahan asti, mutta sitä me emme koskaan kanna yksin: me kannamme sen yhdessä, yhdessä toistemme ja yhdessä seurakuntalaistemme ja kuntalaistemme kanssa. Ja yhdessä Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, joka ei koskaan hylkää meitä eikä jätä meitä yksin.

Itse asiassa: juuri silloin kun hämmennys muuttuvan maailman keskellä hämärtää kykymme nähdä huomiseen ja tietäjien tavoin kyselemme tietä eteenpäin, juuri silloin Herra on hyvin lähellä meitä.

Me saamme levollisesti luottaa siihen, että tähti johdattaa meitä edelleen.

Me saamme iloita Jumalan huolenpidosta ja vierellä olosta, siitä läsnäolosta, josta kerran taivaan tähti kertoi: täällä, tässä on Jumalan – ja ilo valtasi tietäjät, sillä he olivat löytäneet sen, mitä hapuillen etsivät ja sydämissään odottivat: Herran Jeesuksen Kristuksen.

Hänen kanssaan me saamme rohkeasti ja iloiten kulkea huomiseen, pää pyörälläkin.

Juha Parjanen