Kuva Seppo Sirkka

Sain joululahjaksi muutamalta työtoveriltani lintulaudan. Olen nyt reilun kuukauden seuraillut pihapiirimme lintuja, ja olen hurahtanut. Lasten kanssa kaivoimme vanhat lintukirjat kaapista ja aloitimme pitämään pientä päiväkirjaa ruokailemassa vierailevista linnuista. Miten iloiseksi voi Hömötiaisesta tulla!

Jeesus kehotti ottamaan mallia huolettomasti taivaalla lentävistä linnuista, kun hän käski meidän olla murehtimatta. Viime päivien pakkasessa tuskin yksikään lintu voi olla murehtimatta selviytymisestään. Ruokapaikalla käydäänkin joskus kiivasta taistelua. Huoli selviytymisestä ei ole vierasta meillekään. Ihmisen osa murheineen oli kuitenkin Jeesukselle tuttua. Sanoillaan hän halusi suojella meitä turhalta hätäilyltä, jotta näkisimme selvemmin mitä ympärillämme tapahtuu.

Linnut oppivat nopeasti, että ruokaa on. Lapset oppivat nopeasti pitämään huolen, että muistan ostaa siemenet kauppareissulla.
Viherpeippo, talitintti ja sinitiainen. Tuttu porukka. Rentoudun ja unohdan kaiken muun. Hetkeen en hätäile, en murehdi.

Anna Kinnunen, seurakuntapastori
Kirjoitus Reimari -lehdessä Hengessä mukana -palstalla 30.1.2019