Pastori Nina Palm aloittaa seurakuntapastorin viransijaisuudessa marraskuun alussa Ylitornion seurakunnassa. Nina vihittiin papiksi Haminan seurakuntaan keväällä 2018, mutta työt Haminan seurakunnassa hän aloitti jo vuonna 2000. ”Aloitin seurakunnassa siivooja-vahtimestarin toimessa. Olenkin saanut parhaan mahdollisen tiedon siitä, mitä seurakuntatyö on ja saanut paljon arvokasta tietotaitoa omaa papin uraani varten” Nina kertoo. Papin työtehtävät Haminassa ovat tuntuneet Ninasta luontevilta. Ympärillä on ollut paljon tuttuja ihmisiä niin työkavereissa kuin seurakuntalaisissa. Ylitornion ja Haminan välillä kilometrejä on yli 700.

Lue lisää...


Tykkään muokata ja päivittää teknisten vimpaimieni käyttöliittymää; usein myös siten, miten laitteen valmistaja ei ole tarkoittanut. Hyviä puolia kokeellisessa päivittämisessä on se, että uusia ominaisuuksia saa nopeasti käyttöön ja oma tietotaito lisääntyy. Toisaalta laitteen voi saada niin jumiin, että joutuu jännittämään tuleeko siitä vielä ehjä vai jääkö se paperipainoksi. Vielä olen saanut laitteeni korjattua, mutta muutaman kerran on kylmännyt ja pahasti. Viimeisin ongelma tuli vastaan pari viikkoa sitten, kun itsensä päivittänyt tietokone ei suostunut enää

Lue lisää...


Vaikka maassamme eletään nousukautta, kasvavat seurakuntien diakoniatyön asiakasmäärät.   Monelle seurakunta on viimeinen oljenkorsi, johon turvaudutaan, kun yhteiskunnan tarjoama apu ja avun tarpeessa oleva eivät kohtaa toisiaan. –Työmme arkipäivää ovat ihmisiä painavat taloushuolet yhdessä mielenterveys-, parisuhde- ja lastenkasvatusongelmien kanssa, luettelee Haminan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Mari Höfer. –Työmme on ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista. Jos meiltä loppuvat keinot auttaa, niin pystymme ottamaan yhteyttä muihin tahoihin, josta löytyy lisäapua. –Emme unohda myöskään sielunhoidollista puolta, jotta apua hakeva saisi elämäänsä toivomaansa muutosta,

Lue lisää...


Istun auton takapenkillä. Vilkaisen sivupeiliin ja hätkähdän, edessäni istuva mies näyttää ihan ukilta. Mutta ukki on jo kuollut. Etupenkillä istuva isäni vaan on vanhetessaan alkanut muistuttaa kovasti omaa isäänsä, ukkiani. Auton ratissa on pikkuveljeni, ei enää pieni hänkään. Nämä kaksi miestä olen tuntenut aina. Ja silti en koskaan aiemmin ole matkustanut heidän kanssaan kolmestaan minnekään. Aina on ollut mukana muitakin. Nyt edessä on 800 km Kainuun erämaateitä. Matkanteko on rauhallista. Harvakseltaan isä kertoo jonkun muiston

Lue lisää...