Kesäiltaisin meidän takapihalla kuuluu melkoinen tuhina ja maiskutus. Toisinaan siellä tapellaan niin että puskat ryskyy. Itse en osallistu moiseen touhuun kuin passiivisena sivustaseuraajana. On mukava katsella, kun siilit kiiruhtavat ruohikossa ruokakupille, ahmivat kissanruokaa ja välillä tuhisevat kiukkuisina ja tappelevat, mikäli lajitoveri tulee liian lähelle. Siili on sympaattisen näköinen, sisukas puurtaja. Se on tavallaan luonnon puhtaanapitolaitos. Se syö pikkueläinten raatoja ja etanoita kotipihalta, joten lehtokotilot ja tappajaetanat älköön vaivautuko lähialueille. Puhtaanapitolaitos ei tosin jättäisi haisevaa kiitosta

Lue lisää...


”Anna ainakin Jumala, Luojan anti armollinen, Anna vilja viisahasti , suotuisasti suolan puolta.” Kansanrunon alku, joka soi mielessäni pellon reunaa kävellessäni, hikikarpalot selkääni kastellessa. Askel askeleelta tutut maisemat vaihtavat kuvakulmaa. Ajatuksiin takertuu vanha kelttikristittyjen arkiseen elämään kietoutuva rukousperinne. Katseeni poimii kukat ojan varrelta, humisevat lehtipuut, kuorensa menettäneet lahot puunrungot. Samalla askeleiden rytmissä pyydän Luojalta siunausta kaikelle, mitä matkan varrelta mieleeni poimin. Anna Luoja siunauksesi kaikelle, mitä silmäni näkevät. Anna siunaus tienvarren kukille, mehiläisille, jotka mettä

Lue lisää...