Vehkarinteen leirikeskuksen lattiat ovat usein kylmät. Kerran isoskoulutusleirillä olin unohtanut villasukat kotiin ja valittelin kylmiä varpaitani. Yksi isosista sanoi: ”Arvasin, että unohdat villasukat, joten otin mukaan kahdet, sulle ne toiset.” Tämän hetken talletin sydämeeni. Nyt jalassani on mustat, Adidaksen logolla kuvioidut villasukat. Ne minulle neuloi läheiseksi tullut seurakuntanuori. Muillakin villasukillani on tarina: seepraraidalliset villasukat ovat joululahja ystävältä, monet villasukistani ovat äitini käsialaa. Polviin asti ulottuvat Pikku Myy -villasukat talven villasukkajuoksuun minulle neuloi juoksukaverini. Yhdet villasukat

Lue lisää...


”Elämä on nykyisin kuin sumussa suunnistamista, niin epävarmaksi kaikki on mennyt.” Keskustelukumppanini kuvasi osuvasti syksyn alkua jatkuvien koronauutisten tulvassa. Keskustelun jälkeen luin veneilylehdestä mielenkiintoisen artikkelin sumussa suunnistamisesta. Sen neuvot sopivat hyvin elämänohjeiksi epävarmuuden aikana. Löysin neljä hyvää vinkkiä. Ensinnä: säilytä malttisi. Kun vesillä horisontti häviää kaiken peittävään sumuun, ei pidä hätääntyä. Se on pahin virhe, jonka voi tehdä.Järjen ja toimintakyvyn kadotessa alkaa sählääminen. Silloin pienikin ongelma voi kasvaa suureksi katastrofiksi. Kun ympäriltä maailma katoaa, alkaa

Lue lisää...


”Heitän murheenikuin mustat linnut kohti taivasta.Ne lentävät raskain siiveniskuin kohti maata,jossa surut saavat lohdutuksensa.”(Martin Lönnebo) Huolista vapaa elämä kuulostaa hienolta tavoitteelta, mutta kun tuo asenne joutuu kohtaamaan todellisuuden, se ei ole mitään. Tyhjät tynnyrit kolisevat. Epävarmuus ja tuntematon tulevaisuus eivät katoa, vaikka kuinka tahtoisin, päättäisin ja varmistelisin. On oltava toinen tie. Todellisuuden hyväksyminen. Eikö epävarmuuden hyväksyminen ole liian karu elämänasenne? On, ehdottomasti on, jos sen joutuu tekemään yksin. Runossa murheiden heittäminen tarkoittaa jakamista. Yhteys toisiin

Lue lisää...


Olisiko sinulla valokuvia Johanneksen kirkon vaiheista 1950-luvulta 2000-luvun alkuun? Kuvat kopioidaan seurakunnan toimesta ja annetaan Johanneksen kirkon rakennushistoriaa selvittävälle arkkitehdille materiaaliksi. Tuo kuvat Simeon-talon aulaan, jossa ne

Lue lisää...


Haminan seurakunnan Ristiniemen hautausmaalla on kuulutettu hoitamattomia hautoja kesäkuusta 2019 lähtien. Kyseisten hautojen kunnostamiseen oli aikaa 30.6.2020 asti. Ne hoitamattomat haudat, joita ei kehotuksesta huolimatta ole kunnostettu, siirtyvät seurakunnan hallintaan. Osaa hautaoikeuden haltijoista ei voida tavoittaa kirjeellä, koska yhteystiedot ovat vanhentuneet. Tällöin haudalle laitetaan seuraava ilmoitus: TIEDOTE PÄÄTÖKSESTÄHaminan seurakunnan Ristiniemen hautausmaalla sijaitseva hauta (hautapaikan numero) on todettu seurakunnan suorittamissa katselmuksissa hoitamattomaksi. Koska hautaa ei kehotuksesta huolimatta ole kunnostettu 30.6.2020 mennessä, kirkkoneuvosto on kokouksessaan 8.9.2020 päättänyt

Lue lisää...


Pieni tyttö seisoo aamuvarhaisella bussipysäkillä. Hän on ylpeä uudesta raidallisesta poolopaidasta ja vihreistä vakosamettihousuista. Vähän harmittaa, ettei äiti ostanut punaisia rusettisandaaleja, vaan rumat kävelykengät, poikien kengät. Sininen reppu on kuitenkin hieno. Siinä on hevosen kuva. Repussa ei ole vielä muuta kuin kynäkotelo, lyijykynä ja vihreä kamelin kuvalla varustettu tuoksuva pyyhekumi. Niillä pääsisi hyvin alkuun. Ensimmäinen koulupäiväni lähes 40 vuotta sitten oli tosi jännittävä. Vaikka olin innoissani, silti moni asia pelotti. Mitä jos en opikaan mitään?

Lue lisää...


Kirjoituksia Reimari ja Kymen Sanomat -lehdissä sekä saarnoja: Villasukat, Jaana Kivekäs, 30.9.2020 Huolten mustat linnut, Elina Rajala, 23.9.2020 Suojaa koulutieni, Hanna Talka, 9.9.2020 Kenen seurakunta, Juha Tanska, 2.9.2020 Eino on palannut kotiin, Matti Astola, 26.8.2020 BLM, Juha Parjanen, 12.8.2020 Piikikkäät ystäväni, Hanna Talka, 8.7.2020 Lenkkipolun varrelta, Anita Venäläinen, 1.7.2020 Juhannuspaineita, Jari Pennanen, 24.6.2020 Ecce homo!, Juha Parjanen, 10.6.2020 Abba, Miika Rokka, 3.6.2020 Asioita, joita tässä kaupungissa rakastan, Jaana Kivekäs, 27.5.2020 Kevään ihme, Kari Rautiainen, 13.5.2020 Toivon merkkejä,

Lue lisää...


Toisinaan tärkeät hetket menevät ohi niin, että ehkä kukaan ei tunnista käsillä olevassa hetkessä sen merkitystä. Tapahtuman merkitys paljastuu vasta jälkeenpäin, kun huomaa, mitä kaikkea jälkivaikutusta on seurannut. Mielestäni Haminan seurakunnan historiassa yksi merkityksellinen, mutta samalla huomaamaton hetki sijoittuu yhteen toukokuun iltaan vuonna 2015. Tuona iltana seurakuntamme kirkkovaltuutetut ja työalajohtajat olivat kokoontuneet Virolahdelle, Lypsyniemen leirikeskukseen. Edessämme oli laaja aineisto suomalaisten arvomaailmoista, elämäntyyleistä, ikärakenteesta ja kirkkosuhteesta. Totesimme aineiston äärellä, että oman alueemme asukkaiden arvomaailmat, käsitykset hyvästä

Lue lisää...