80 vuotta – pitkä aika, ihmisen ikä. Kansakunnan ja ihmiskunnan historiassa se on kuitenkin varsin lyhyt aika, mutta se ei saa olla unohduksen aika. Historiasta kun pitäisi aina ottaa oppia ja muistaa sen opetukset, jotta emme tekisi samoja virheitä.

80 vuotta sitten kansamme taisteli olemassaolostaan. Vähäinen ja puutteellisesti ”malli Cajanderilla” varustettu armeija puolusti omaa maataan, kaikin tavoin ylivoimaista vihollista vastaan.

Kävimme Talvisotaa 80 vuotta sitten.

Talvisodan henki, vahva kansallinen yhteen kuuluvuus ja halu yksissä tuumin puolustaa Isänmaata eli vahvana. Ja me selvisimme: kiitos veteraanisukupolven, joka oli valmis uhraamaan itsensä tulevaisuuden vuoksi.

Sanotaan, että historiaa kirjoitetaan aina uusiksi ja että voittajat kirjoittavan historian. Vaikka niin olisi, emme saa ummistaa silmiämme toisen maailmansodan vaiheilta, sen kauhuilta emmekä juutalaisen kansan silmittömältä surmaamiselta.

Auschwitzin keskitysleirin vapautumisen 75 vuotisen muistelun tiimoilla kun esille nousi väitteitä siitä, että tuo holokaustina tunnettu aika olisi keksittyä todellisuuta, valhetta. Aika uskomatonta! Vahvat todisteet kertovat kuitenkin sen olleen todellisuutta, totta kaikin tavoin – kertoen ihmisen julmuudesta toista ihmistä kohtaan. Noita tapahtumia emme saa unohtaa tai pyyhkiä pois kansojen muistista – jotta emme enää koskaan antaisi tuollaiselle pahuudelle sijaa ja mahdollisuutta,

toteaa rovasti Juha Parjanen, yks kappalainen
kirjoitus Reimari -lehdessä 12.2.2020