Hän nojasi puiseen sauvaansa ja loi katseensa välillä ujosti maata kohti. Oikeastaan maa jalkojen alla oli pienen vaateompelimon kovaksi tallattu lattia.  Paljaalle maalle oli rakennettu savitiilistä kaksi majaa. Olkikatto suojasi majoja sadekausina vedeltä ja nyt kuivalla kaudella auringon paahteelta.

Toisen majan edessä seisoi pieni katettu koju. Sen kannatinpuihin oli ripustettu värikkäitä paitoja ja mekkoja. Vaatteita oli sekä aikuisille että lapsille.

– Mistä sinä unelmoit? joku kysyi.

– Haluan joskus perustaa vaatetehtaan, nuori mies vastasi.

Tällä hetkellä hän ompelee vaatteet käsin koneella, joka toi mieleen isoäidin ompelukoneen sadan vuoden takaa. Vuonna 2013 alkaneen sisällissodan seurauksena mies oli paennut Etelä-Sudanista satojen tuhansien muiden lasten ja aikuisten tavoin. Viime syksynä jälleen kerran solmitusta aseleposopimuksesta huolimatta olot alueella ovat edelleen levottomat. Vaateompelimon perustaneen miehen taakkana oli lisäksi lapsena sairastettu polio. Hän joutui tukeutumaan sauvaansa sekä seistessään että kävellessään.

Toisen savimajan seiniä peittivät värikkäät naisten hiusmallijulisteet. Ompelimon lisäksi mies työskenteli kampaajana yhdessä sisarensa kanssa. Vaikka ympärillä kohosi silmänkantamattomiin harmaita majoja, ja vaikka kaikesta paistoi köyhyys, ihmiset tahtoivat laittautua ja pukeutua kauniisti.

Kahdenkymmenen viiden euron starttirahalla ja opastuksella sisarukset olivat saaneet elämälleen uuden alun. Sain tammikuun lopulla nähdä Pohjois-Ugandassa että Kirkon Ulkomaanavun apu menee perille ja Naisten Pankin toiminta voimauttaa sekä naisia että kokonaisia perheitä.

Juha Tanska
kirkkoherra