Voiko lasten, lastenlasten tai kummilasten kanssa lähteä kirkkoon? Kun eivät pienet lapset jaksa olla koko aikaa paikallaan. Välillä saattaa vessahätä yllättää pienen kirkkovieraan, toisella kerralla itku. Vauvat innostuvat hihkumaan kuullessaan äänensä kaiun kirkon holvissa. Pystyykö itse tai osaavatko muut aikuiset kirkkovieraat hiljentyä, kun kirkossa kaikuu lasten ääniä?

Itse asiassa kokemus siitä, että niin aikuiset kuin lapset istuvat kirkossa selät suorina hiljaa, tai välillä virttä veisaten, on kirkon kaksituhatvuotisessa historiassa melko äsken syntynyt ilmiö. Saarnatuoli ja penkit rakennettiin luterilaisiin kirkkoihin Suomessa vasta 1600-luvulla,  koska luterilaisuudessa juuri saarna ja sen kuunteleminen ovat keskeinen osa jumalanpalvelusta. Sitä ennen ihmiset saattoivat liikkua kirkossa, mennä hiljentymään myös sivualttareiden äärelle. Vain ehtoollisen asettamista ja viettoa varten väki keskittyi katsomaan, kun ”pappi pitää Jumalaa käsissään”.

Kirkollinen kulttuuri Suomessa kuitenkin muuttuu, osin lastenkin vaikutuksesta. Jeesuksen kehotus sallia lasten tulla hänen luokseen löytää uusia sovellutuksia. Lapset osaavat nauttia jumalanpalveluksesta kaikilla aisteilla. He tahtovat välillä liikkua ja leikkiä messun aikana.

Tulevana sunnuntaina 6.5. Marian kirkossa vietetään kirkon leikkipaikan avajaismessu. Vanha asehuone muuttuu lastenhuoneeksi.  Kun messu alkaa väsyttää, leikki-ikäiset kirkkovieraat voivat mennä omaan tilaansa touhuamaan, piirtämään tai lukemaan. Messun jälkeen kahvit ja mehut  nautitaan kirkossa.

Juha Tanska
kirkkoherra