Piirien pienuus. Se, kun lähes aina kaupassa käydessä törmään johonkin tuttuun: lapseni opettajaan, entiseen rippikoululaiseen, työkaveriin.

Metsä. Ristiniemen hautausmaan takana lukemattomat polut, joita juosta ja pyöräillä. Yksin tai ystävän kanssa. Lumisena talvena pelkät villasukat jalassa.

Uimahalli. Altaassa jumppaamme vieri vieressä. Kun sanon lapselleni: ”älä roiskuta vettä niin kovaa”, vieressä oleva nainen sanoo: ”ei haittaa, kastumaanhan tänne on tultu”.

Nuoret. Arasti hymyilevät nuoret, reippaasti tervehtivät nuoret. Nuoret, jotka laittavat viestiä ja haluavat jutella ja joiden juttuja ja naurua jaksaisin kuunnella aina.

Kesäpuisto Tattoo-viikolla. Elomarkkinakulkue. Kirjasto. Liikuntahalli. Kirkot. Aitolahden leipomosta aamuisin tulviva tuoksu. Vastaantulijan ystävällinen hymy. Lukemattomat pienet asiat, joista en edes tajua olla kiitollinen. Mutta kiitos kaikesta. Ja ihanaa kesää!

Teksti ja kuva Jaana Kivekäs, seurakuntapastori
Kirjoitus Reimari-lehdessä 27.5.2020