Oho, kylläpä aika juoksee! Vastahan pojantytär syntyi ja nyt syksyllä hän lähtee koulutielleen. Vasta hän opetteli kävelemään, ja nyt esikoululainen lukee ja laskee sujuvasti. Ja syksyllä sitten oikeaan kouluun – mitä hänestä tulee, sen aika näyttää.

Pojantyttäreni pääsee kouluun oppimaan elämässä tärkeitä asioita: lukemaan, laskemaan ja ennen muuta ajattelemaan. Liekö tässä maailmassa sen tärkeämpää kykyä kuin osata ajatella, arvioida ja kriittisesti puntaroida vastaan tulevia asioita.

Siinä missä pojantyttäreni pääsee kouluun oppimaan ja pohtimaan maailman ilmiöitä, siinä on lukematon määrä lapsia, etenkin tyttöjä, jotka eivät koskaan pääse kouluun. Ja kun et osaa lukea, laskea ja ajatella, olet valitettavan helppo kohde heille, jotka haluavat manipuloida sinut tekemään ja toimimaan niin tai näin.

”Ajattelen, olen siis olemassa” lause on tänä päivänä kultaakin kalliimpi. Siellä, missä ei saa vapaasti ajatella ja tutustua uusiin aatoksiin, siellä sinua aivopestään, oma elämäsi tukahdutetaan ja sinut pakotetaan tiettyyn muottiin noudattamaan ylhäältä annettuja käskyjä ja ohjeita. Erityisesti tyttöjen koulun käynti ja uusien asioiden oppiminen koetaan äärettömän vaaralliseksi – ennen muuta usein meidän valtaa pitävien miesten toimesta.

Tämän vuotinen Yhteisvastuukeräys korostaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia oppia lukemaan, laskemaan ja ajattelemaan ja sen myötä muuttamaan maailmaa entistä paremmaksi paikaksi asua ja olla.

Eiköhän olla siinä mukana

kehottaa

rovasti Juha Parjanen
yks kappalainen

Kirjoitus Reimarissa 6.2.2019 Hengessä mukana -palstalla