”Elokuunpunainen
nouseva kuu,
hampun tuoksu
 ja sirkkojen uninen huuto.”
(Adriana Zarri)

Iltana menneenä ilahduin elokuunpunaisesta kuusta, tähtitaivaasta, joka kaartui elokuun pimeän yön ylle kuin tanssisalin ikkuna. Olin jo valmis sanomaan näkemiin lämpimille illoille, kun elokuu yllätti ja me lämpimien iltojen kaipaajat saimme istua tähtitaivaan tuikkeessa ja viipyillä vielä hetken kesän syleilyssä. Nautin täysin siemauksin, kun aurinkoisena sunnuntaiaamuna katselin neito- ja nokkosperhosten lentoa sädepäivänkukista toiseen. Korkeiden syyskukkien takana äitienpäiväruusu kurottaa tänäänkin tummanpunaiset nuppunsa kohti taivasta kuin tervehtien loppukesän äitejä. Jos voisin, niin varastoisin kesän lämmön,valon ja tuoksut aistieni varastoon ja pimeän lokakuun koittaessa nauttisin  annoksen kesää joka aamu. Ainakin kääriydyn saman lämpimän villatakin sisälle, jonka suojassa olen nauttinut elokuun lämmöstä, tuulen ja sateen sipaisusta poskilleni ja sytytän monta kynttilää.

”Sumun käärimät syystiet
ja talot, joihin syttyy valo
tuikkimaan yössä.
Herra, ei tarvita suuria pyrstötähtiä;
nämä valot riittävät ja nämä talot,
jos tulet meille illalliselle.”
( Adriana Zarri)

Anita Venäläinen, kappalainen
Kirjoitus Reimari-lehdessä 28.8.2019

Kuva Seppo JJ. Sirkka