Pääsiäisen alla Haminan seurakunnan kotisivulla on ollut ollut teksti: ”Että meillä olisi toivo.”

Mitä toivo on? Se on sanana merkitykseltään lähellä sanoja haluta ja  toivoa. Kun toivomme jotain, kaipaamme ja haluamme, että meillä olisi ollut menneisyyydessä, tai olisi tulevaisuudessa, jotain sellaista, mitä tällä hetkellä ei ole. Toivon menettäminen merkitsee, että kaipaus muutoksesta sammuu. Vaivumme ei-toivomisen tilaan, toivottomuuteen.

Toivo syntyy usein pimeässä, kaipauksesta, kun ei vielä ole varmuutta, että toive toteutuu. Usein toivo syntyy yhdessä toisten kanssa, heidän, joiden kanssa voi jakaa turvallisesti oman tilanteensa. Monet ihmiset, jotka ovat joutuneet äärimmäisiin tilanteisiin, ovat säilyttäneet toivonsa siksi, että heillä on ollut vaikean tilanteen ulkopuolella – on se sitten ollut vankileiri, sairaus, vaivalloinen matka, sotaan joutuminen tai joku muu koettelemus – jotain tärkeää, mitä odottaa ja kaivata.

Lähestyvän pääsiäisen ytimessä siintää toivo. Toivo siitä, että tämän maailman ankarat lainalasuudet eivät sittenkään ole koko todellisuus. Pääsiäisen kirkollisten tapahtumien kaaressa näemme innostuksen vaihtumisen pelkoon ja apatiaan, kuoleman varjot ja niiden keskellä uudelleen viriävän toivon ja hämmennyksen. Hämmennykseen sekoittuu voimistuva ilo.

Vietämme  pääsiäistä, että muistaisimme: meillä on toivo.

Juha Tanska
kirkkoherra