Olen huomannut, että hautausmaalla kävellessä mielen valtaa rauha. Lapsiperheenarki ja keskeneräiset asiat unohtuvat hetkeksi. Sitä katsoo tuttuja ja tuntemattomia hautakiviä ja miettii ihmisen elämää; omia elettyjä vuosia ja niitä läheisiä, joista on jo joutunut luopumaan.

Haudat ja kivet kertovat paljon. Niiden vuosiluvuista ja nimistä piirtyy näkyviin ihmisten elämän kaari. Nimistä ja vuosiluvuista voi arvailla sukulaissuhteita. Ne kertovat pitkistä ja lyhyistä elämistä. Näin talviaikana kynttilöiden valo taas kertoo minusta muistoista, rakkaudesta ja ikävästä.

Leirikankaan kappeli ja sen ympäristö on ollut monen Haminalaisen ja Vehkalahtelaisen kohtaamispaikka 30 vuoden ajan. On saateltu rakkaita heidän viimeisellä matkallaan. On viety porukalla kynttilöitä ja kukkia haudoille. On käyty kesäiltojen hartaushetkissä. On tervehditty tuttuja ja rupateltu.

Aloitamme Leirikankaan kappelissa 13.1. alkaen Kappelikirkot. Niitä vietetään kuukauden toisena sunnuntaina klo 18.00 kesäkauden alkamiseen asti. Ajatuksena on, että Kappelikirkon sisältö on vapaampi kuin pääkirkossa ja että ne olisivat sellaisia rauhoittumisen hetkiä ilman pitkiä puheita. Painopiste on musiikissa, teksteissä ja tunnelmassa. Katsotaan, miten tässä onnistutaan!

Leirikankaan kappelin työnimi oli 30 vuotta sitten ”Heijastus”. Kappelin hyvin tuntien minusta se on nimenä edelleen aika osuva!

Siunauskappeli juhlii koko vuoden

Ville Holopainen, seurakuntapastori
Kirjoitus Reimarissa 9.1.2019 Hengessä mukana -palstalla