Leskenlehdet kukkivat

Vanhus kouraisee multaa ja laittaa sen vapisevin käsin taimiastiaan. Hiukan multaa karisee punaiselle puutarhapöydälle ja vaatteille. Pyörätuoli on työnnetty ulos. Siinä istuu töppöset jalassa hauras nainen. Sairaus on vienyt voimat. Hän on nähnyt yli 90 kevättä. Tämä jää todennäköisesti viimeiseksi. Niin lääkärit sanoivat. Kaikkialla soi lintujen liverrys, kevät tuoksuu mullalle ja kasvulle. Perhoset lentelevät nurkalla kukkivien leskenlehtien ympärillä. Kevät on niin kuin ennenkin. Taivas on huikaisevan sininen. Vanhus saa purkin täyteen, taputtelee pinnan tasaiseksi, avaa siemenpussin ja kylvää huolellisesti kukan siemenet ja kastelee ne. ”Nyt on hyvä. Lupaatko istuttaa nämä kesäkuussa kukkapenkkiin, jos minua ei enää ole?” vanhus kysyy kädet suojelevasti ruukun ympärilä. Katse on tyyni. ”Lupaan.” hoitaja vastaa. He istuvat hetken keväässä, nuori ja vanha. Vanhus hymyilee ja hoitajan silmässä kimmeltää kyynel. Ympärillä ohikiitävän kevään kauneus ja ihanuus.

Hanna Talka, diakoniapappi
Kirjoitus Kymen Sanomissa 25.4.2021