Itsenäisyyspäivän ilta hämärtää. Perhe saapuu kotiin. Takit ripustetaan naulakkoon ja äiti alkaa kattaa lasten kanssa herkkuja olohuoneen pöydälle. Isä sytyttää sinivalkoisen kynttilän. Ihan kohta alkavat linnan juhlat telkkarista.

Aiemmin päivällä oltiin käyty sytyttämässä sankarihaudalle kynttilä. Isä kertoi matkalla suvun historiasta, heitä, jotka sota vei ja heistä, jotka selvisivät.  Sodan jälkeen henkiin jääneet rakensivat oman elämänsä raunioille uuden elämän ja tulevaisuuden. Isä puhui rauhasta ja toisten kunnioittamisesta, vapaudesta, sinnikkyydestä ja uskosta. Isä arveli, että ilman uskoa Jumalaan olisi harva kestänyt niitä vaikeita aikoja.

Myöhemmin illalla, kun herkut on syöty ja tärkeät ohjelmat katsottu, on aika käydä nukkumaan. Äiti ja isä siivoilevat yhdessä olohuonetta, kun kuulevat lastenhuoneesta hiljaisen rukouksen.
”Rakas Jumala, Kiitos että annoit ihmisille rohkeutta ja toivoa, kun oli sota. Kiitos, että tuli rauha ja meillä on oma koti. Anna koko maailmaan rauha. Aamen.”
Vanhemmat katsovat toisiaan. Sinivalkoinen kynttilä palaa yhä pöydällä. On itsenäisyyspäivä vapaassa maassa, jonka lipussa on risti.

Seurakuntapastori Hanna Talka
Kirjoitus Reimari-lehdessä 4.12.2019