Kun lapseni olivat pieniä, odotin malttamattomana, että he kasvaisivat jo isommaksi. Että pääsisin lukemaan heille Onnelia ja Annelia ja Ronja Ryövärintytärtä. Ja saisin leipoa heidän kanssaan piparkakkutalon ja ottaa mukaan lenkille, pyöräilemään vieressä kun minä juoksen. Nyt se on. Se aika, mitä odotin. Ja nyt haluaisin hidastaa ajan. Älkää kasvako niin nopeasti! Luetaan äkkiä kaikki ihanat kirjat. Katsotaan Aki Kaurismäen elokuvat. Leivotaan vielä tänäkin jouluna piparkakkumökit, jokaiselle omat.

Joulun odotuksenkin haluaisin hidastaa. Joulu joululta adventin aika menee nopeammin. Hurahtaa niin, että en ehdi mukaan. Pelkään jo etukäteen sitä tunnetta, että en taaskaan ehtinyt mukaan niin kuin olisin halunnut.

Kun huokailin tätä töissä nuorille, sain lohduttavan neuvon. Yksi nuorista sanoi minulle, että ”no aloita se joulun odottaminen jo aiemmin, vaikka lokakuussa!” Niin olen tänä vuonna tehnytkin. Ensimmäiset joulutortut taisin leipoa jo syyskuussa. Pikku hiljaa olen virittynyt joulun odotukseen töissä, kun jo lokakuussa kirjoittelin jouluhartauksia. Ja marraskuun aikana olen koonnut Annan kanssa seurakunnan joulukalenteria seurakuntalaisten joulun odotuksesta. On ollut ihanaa kuulla eri-ikäisiltä seurakuntalaisilta, miten he odottavat joulua. Jaettu odotus on kaksinkertainen odotus. Eli ehkä aikakin tuntuu pidemmältä ja täydemmältä, kun odotuksen jakaa? Siksi halusin jakaa tämän nyt teidän kanssanne. Ja joulukalenteri löytyy Haminan seurakunnan Facebookista, tervetuloa avaamaan luukkuja ja jakamaan seurakuntalaisten joulun odotusta!

Jaana Kivekäs, Haminan seurakunta
Kirjoitus Reimarissa, Hengessä mukana palstalla 28.11.2018