Lapset ja nuoret ovat palanneet kesälomalta kouluihin, aikuiset takaisin työnsä ääreen. Takana on auringosta ja lämmöstä riittoisa kesä. Lomaa kohtaan olleet odotukset ovat täyttyneet – tai eivät ole. Me tarvitsemme erilaisia asioita palautuaksemme työn ja elämän rasituksista ja virkistyäksemme. Ranta, sauna ja vesi. Vene, kalat ja kaislat. Marjat ja hedelmät. Matkalaukku, lentokone ja juna. Vieras kieli, uudet nähtävyydet. Oma koti, myöhään nukkuminen, ohjelmoimaton päivä. Tutut ihmiset, uudet tuttavuudet, yksinäisyys. Mielenkiintoista tekemistä tai ikävystyminen. Sanotaan, että hyvä loma on sellainen, jonka aikana ainakin kerran kouraisee syvältä: Tylsää!
Vaikka kaikki olisi lomalla mennyt ulkonaisesti juuri niin kuin on suunniteltu ja ihan mukavasti, paluu arkeen saattaa tuntua epämukavalta tai jopa surulliselta. Nyt on taas pallo jalassa seuraavaan lomaan saakka. Isovanhemmat saattavat kaivata kirkuvaa lapsikatrasta ja kesäöitä valvovaa nuorisoa, joka on lähtenyt mummolasta. Olo oudon yksinäinen.
Siirtymäajat muistuttavat yhä uudestaan: En elä eilisessä, en huomisessa, vaan siinä välissä, ohuessa hetkessä. Arki on ihan yhtä omaa aikaa kuin loma. Palataksesi odotuksen ja ikävöinnin pitkästä matkasta tähän, lue hengityksen tahtiin:

Hengitän ulos väsymyksen – hengitän sisään voimaa.
Hengitän ulos yksinäisyyden – hengitän sisään läheisyyttä.
Hengitän ulos pelon – hengitän sisään lohdutusta.
Hengitän ulos epäilyksen – hengitän sisään rohkeuden.

Elina Rajala, kappalainen
Kirjoitus Hengessä mukana -palstalla  29.8.2018 Reimarissa