Luin kesällä Raamatun. Alusta loppuun. Lomalukemiseksi teki mieli enneminkin tarttua dekkariin tai vaikka aikakausilehteen. Raamatunlukuprojekti liittyi opintoihini ja pidin luku-urakan aikana päiväkirjaa ajatuksista, joita lukemani minussa herätti. Oli päiviä, kun olin tarmokas, innostunut ja tein löytöjä minulle vieraammista kirjoista. Oli päiviä, kun olin turhautunut ja uupunut. Usein tuntui, etten ymmärrä lukemaani tai suorastaan tylsistyin. Oli päiviä, kun olin raivoissani: näin paljon sotaa ja väkivaltaa eikä naisia oikein missään!

Löysin onneksi myös naisia. Löysin Lyydian ja Foiben, Paavalin työtovereina toimineet Euodian, Syntykeen, Priscillan ja Ilmestyskirjassa mainitut Isebelen sekä Junian. Hämmentyneenä luin näistä rohkeista naisista, joille annettiin vastuuta varhaisissa seurakunnissa, kun yleensä kuulen vain nöyristä evankeliumin naisista tai naisista, joiden asema on joko olla portto tai äiti. Onkin kiinnostavaa, keitä naisia kuulemme seurapuheissa ja hartauksissa. Onko sattumaa, että vaikkapa Paavalin kirjoituksista suurimman huomion ovat saaneet ne kohdat, joissa naisille asetetaan rajoja?

Kaiken ristiriitaisuuden ja hämmennyksen, jopa ahdistavuuden keskellä Raamatun lukemien antoi silti suuren määrän lohdutusta ja toivoa. Sen voima on suuressa määrässä inhimillisyyttä, ihmisen epätoivoista hapuilua kohti Jumalaa. Ja sen voima on suuressa määrässä jotain, joka on meistä suurempaa. Olin alleviivannut vanhasta rippiraamatustani seuraavan psalmin jakeen ja sen löytäminen ilahdutti minua kesken luku-urakan: ”Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni” Ps.16:11.

Anna Kinnunen, seurakuntapastori
Kirjoitus Reimari-lehdessä 4.9.2019