”Pauhatkoon meri kaikkineen…taputtakoon virrat käsiään.” ( Psalmi 98) Viime sunnuntain psalmin sanat saivat minut kuvittelemaan, miltä näyttäisi pauhaava merisoitin. Taputtelevat virrat toivat mieleeni keskiajan rikkaiden naisten puvun hihat, jotka roikkuvat lähes maahan asti. Kun niiden verhoamilla käsillä taputtaa voimakkaasti, hihojen liike muistuttaa veden liikettä. Luontoa kuvaavien psalmien teksti ruokkii mielikuvia. Niiden äärelle pitää uskaltaa pysähtyä ja antaa mielikuvien lentää. Kristillisen traditio pitää sisällään näkemyksen, jonka mukaan Jumala on läsnä kaikessa luodussaan. Jumala on hyvin läheisesti läsnä kaikessa mutta samalla sen tuolla puolen. Hän on sekä tämän -että tuonpuoleinen. Jumalan hoitavan läsnäolon voi kokea luonnossa liikkuessa. Näin keväisen luonnon puhjetessa kukkaan ja muuttolintujen laulua kuunnellessa ei voi muuta kuin ihmetellä ja kiittää kevään ihmeestä. Elämän murheet karisevat meren tai järven rannalle. Huolet tippuvat selkärepusta metsäpoluille kävellessä tai juostessa.

”Laulakoot pikkulinnut sinulle rakkaudesta , joka voittaa pahan vallan.
Kertokoon auringon säteet sinulle Jumalasta, joka pitää meistä kaikista huolen.
Herätköön sinussa henkiin kaikki se, mikä ikinä voi herätä henkiin”
( Tarja Albekoglu)

Anita Venäläinen, kappalainen
Kirjoitus Reimari -lehdessä 13.5.2020

Kuva Seppo JJ Sirkka