Sanotaan, että sujuva päivän sään kommentointi ja puhuminen säästä kuuluu englantilaiseen kulttuuriin. Muutama sujuva kommentti ilmoista tekee sivistyneen vaikutelman. Se on sitä small talk’ia – pientä puhetta, joka luo toisilleen vieraampienkin ihmisten kohdatessa ystävällisen ilmapiirin.

Mutta osaammepa me suomalaisetkin keskustella säästä. Milloin on liian kylmä, milloin liian kuuma, sateista, kuivaa, kosteata, tuulista tai jotain muuta epämukavaa. Ensimmäiset ovat jo palailleet kesälomiltaan. Ja tietenkin lomasäät olivat jollain tavalla pielessä.

Yhtä asiaa emme ole oppineet englantilaisesta sääkeskusteluetiketistä: säästä ei pidä koskaan kinata. Jos keskustelukumppani sanoo sateesta ja myrskystä ’Onpa ihana sää’, ei hyviin tapoihin kuulu väittää vastaan, vaan sanoa itsekin jotain kaunista ilmasta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.

Suomen kesä merkitsee minulle virkistävää vastapainoa talven kylmyydelle ja koleudelle. Pitkän ja pimeän talven läpi me puurramme ja yritämme säilyttää itsemme uutta kesää varten. Kesällä saamme uutta energiaa ja tunnemme taas elävämme ihan toisella tapaa.

Kesän valo ja lämpö, vihreä ja kukoistava luonto kertovat meille myös Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta. Sydämestä nousee Luojalle kiitos Hänen lahjoistaan meille, hyvästä isänmaasta, sen luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta.

Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen.
(Virsi 581, säk. 1)

Virkistävää ja valoisaa kesäaikaa!
Matti Astola, Miehikkälän kappeliseurakunnan kappalainen

Kirjoistus Reimari-lehdessä 10.07.2019