Haminan kaupunkikuvassa sijaitsee aivan kirjaimellisesti paraatipaikalla Raatihuoneentorinlaidalla sininen kirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema pyhäkkö on rakennettu vuosina 1839–1843. Se vihittiin käyttöön juhannuspäivänä 1843 ja pyhitettiin

Johannes Kastajalle. Rakennus palveli aluksi kaupungin ruotsinkielistä väestöä. Vuosina 1905–2003 se toimi Haminan seurakunnan kirkkona.

Haminan ja Vehkalahden seurakuntien liitoksen jälkeen entisestä Vehkalahden Mariankirkosta tuli seurakunnan pääkirkko. Johanneksen kirkko seisoo nykyään tyhjillään enimmän ajan viikosta. Samaan aikaan Kulmakiven kiinteistön käyttöä Strömbergin kulmassa on jouduttu rajoittamaan yhä enemmän talon sisäilmaongelmien takia, ja siellä kokoontuvilleon etsitty tai etsitään korvaavia tiloja.

Haminan seurakunta ei ole pulmineen yksin. Eri puolilla Suomea seurakunnat selvittävätmahdollisuuksia  luopua seurakunnan kantokyvyn ylittävästä kiinteistömassasta ja tehdä kirkoistaan uudelleen seurakuntaelämän keskuksia. Kyse on osin paluusta menneeseen.  Maaseudullakirkot olivat vuosisatojen ajan ainoita julkisia rakennuksia ja kokoontumispaikkoja.

Kolme vuotta sitten Suomen luterilaisen kirkon Kirkkohallitus kysyi seurakunniltaja tuomiokapituleilta mielipiteitä kirkkotilojen käytöstä tulevaisuudessa. Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista, piti kirkkotilojen monipuolista käyttöä koko kirkon kannalta tavoiteltavana asiana.

Entä meillä Haminassa? Millaista on seurakuntaelämä, joka täyttää Johanneksen kirkonmuulloinkin kuin konfirmaatiomessuissa? Keiden pitäisi saada kirkon avaimet? Miten kirkkosali pitäisi kalustaa, jotta siellä voisivat kokoontua ja toimia kaikenikäiset seurakuntalaiset? Millainen on kirkko, joka toimii myös yhteisönsä olohuoneena? Sunnuntai-iltana 16.2. klo 18 alkaen Johanneksen kirkon ovet ovat auki. Tule silloin mukaan kaikille avoimeen kuulemiseen jakamaan ideasi, pelkosi ja unelmasi Johanneksen kirkon tulevaisuudesta.

 

Juha Tanska, kirkkoherra
Kirjoitus Reimari -lehdessä 29.1.2020

Kuva Seppo JJ. Sirkka