Kiskot vievät eteenpäin, junamatka alkaa näin kahvikuppi kädessäin. Tutut maisemat vai vilkkuu ikkunassa ja meno on tasaista. Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa. Tämä vanha lausahdus tuli mieleeni, kun matkustin pitkästä aikaa junalla Savon maisemissa. Olemme asuneet kaksikymmentä vuotta Haminassa ja olemme viihtyneet. Mutta Haminasta lähtevää henkilöjunaliikennettä olen kaivannut useasti näiden vuosien aikana. Lapsemme tottuivat jo pienen sekä junalla  että linja-autolla matkustamiseen. Tietysti olemme koko perheenä tehneet monta lomamatkaa omalla autolla. Mutta junamatkojen tunnelmaa ei mikään voita. Lasten iloiset äänet lastenvaunussa ja ravintolavaunun kahvin tuoksu. Rennot juttutuokiot uusien ihmisten kanssa.

Rantarata Kotkan ja Haminan kautta Venäjälle ei tunnu ottavan tuulta alleen valtakunnan päättäjien keskuudessa. Teidän, että heidän pitää miettiä uusia ratahankkeita muun muassa koko Suomen näkökulmasta. Silti koen ja näen, että tämä eteläinen Kaakonkulma jää helposti toiseksi alueen vaikuttajien ja päättäjien yrityksistä huolimatta. Huom! Tämä on asukkaan näkökulma.  Kiskot vievät toistaiseksi Kotkasta Kouvolaan.

Savon maisemista takaisin tullessa minulla oli miellyttävä juttutuokio vierustoverini kanssa. Jälkikäteen olen ajatellut, että me toisillemme aivan tuntematonta naista jaoimme pienen hetken elämämme matkasta toistemme kanssa. Pyhä hetki kiskojen päällä.

Anita Venäläinen, kappalainen

Kirjoitus Reimarissa Hengessä mukana -palstalla 20.3.2019