Kysyin koiriltani, mitä ne tuumaavat kynnenleikkuusta. Koira kosketti kynnenleikkuria kuonollaan luvan antamiseksi ja niin leikattiin yhden tassun kynnet. Siitä tuli nami palkaksi. Seuraavan tassun kohdalla uusi kysymys ”Kynnet?” Kosketus kuonolla leikkureihin ja näin leikattiin 8 tassun kynnet ilman kenenkään stressiä. Alun perin ei ollut näin auvoista, vaan kynnenleikkuu jänskätti koiria, vaikka mitään suurta taistelua, eikä ilkeilyä ollut ollut kumminkaan puolin. Kun teimme sen yhdessä ja koira sai olla aktiivisesti mukana, niin kaikki sujui hienosti ja levollisesti. Suorastaan kuulen korvissani toisenlaiset näkemykset, että kyllä koiran täytyy vain sietää, ottaa vastaan ja alistua.

Kenen kaikkien muiden täytyy sitten vain sietää, ottaa vastaan ja alistua?

Jaan näkemyksen siitä, että yhteiskunnan arvo ja sivistyksen mitta on siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Heikoin kullakin hetkellä on se, jolla ei ole mahdollisuutta puolustautua tai on ylivoiman edessä varma tappio tulossa. Tappio on myös henkinen paha mieli ylikävelemisen tunteesta. Pahimmillaan siitä seuraa masennus tai viha.

Myös luomakunta joutuu ottamaan vastaan ihmisen teot, mutta jos esim. mehiläiset kuolevat myrkkyihin, lopulta kärsijä on ihminen.

Reiluus on suomalainen hyve. Toivonkin, että osaamme kohdella ihmisiä, eläimiä sekä luontoa reilusti.

Maria Suurnäkki, diakoniatyöntekijä, seurakuntapastori