Lähetti Kirsti Malmi on palaamassa Viroon muutaman viikon päästä. Hän tervehtii kirjeellään:

Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.
Virsi 979

Tällä irlantilaisella siunauslaululla Olarin seurakunta saattoi minua sunnuntaina matkaan. Seitsemän kuukauden kotimaanjakso on päättymässä. Parin viikon päästä olen jo taas Tallinnan kodissani. On vähän haikeaakin alkaa pakata tavaroita ja jättää tämä rakas kotipesä odottamaan lyhyempiä visiittejä. Kieltämättä pimeä ja kylmä aika helpottaa siirtymistä kaupungin mukavuuksiin. Rakas lähinaapurini silkkiuikku on tainnut viikonloppuna jo lähteä kohti etelää. En ole nähnyt sitä enää pariin päivään. Hyvä niin, sillä talvi tekee tuloaan. Eilen olin liukastua laiturilla,  kun menin kokemaan katiskaa ja ihailemaan tähtitaivasta.


Pitäisikin etsiä taivaalta Seulasten tähtikuvio. Olen nimittäin kuunnellut äänikirjana ympäri maailmaa suuren suosion saaneen Seitsemän sisarta – kirjasarjan kirjoja. Ne ovat olleet mukaansatempaavaa seuraa pitkillä automatkoilla, kävelylenkillä, marjametsässä tai ihan vaan puuhaillessa kaikenlaista. Virittelin nappikuulokkeet myös kuulosuojainten sisään, kun olin muutamana päivänä enovainaan puutyöverestaalla askartelemassa katajakiekkoja. Olin kerännyt jo parina vuonna kuivia katajanrunkoja tästä mökkitontilta ja haaveillut katajapaneelista saunaan. Olin nähnyt sellaisia virolaisissa kylpylöissä. Syksyllä kuorin rungot ja pätkin ne verstaalla kiekoiksi. Hiominen oli työläämpää, mutta sekin sujui kätevästi koneella. Syyskuun lopulla pääsin lopulta kokoamaan palapelia. Olin purkanut seinästä vanhan laudoituksen ja vaihtanut uudet eristeet. Koska valmiiksi hiotut kiekot eivät vielä riittäneet peittämään koko levyä, niistä alkoikin muotoutua maisema.

Sommittelin katajaista palapeliä ”flamencon tahdissa”, sillä juuri silloin oli äänikirjassa menossa flamenkotanssijan elämäntarina! Hiomapuuhissa olin seikkaillut Skotlannissa ja puolukoita poimiessa mm. Pariisissa ja Australiassa. Äänikirjat ovat kyllä mainio keksintö! Olen kuunnellut  kotimaanjakson aikana ainakin parikymmentä kirjaa. Suosittelen lämpimästi!

Katajaprojektin lopputulos yllätti. Suunnitelma täydentyi ja muuttui  matkan varrella. Nyt on ollut aika mukavaa nauttia löylyissä katajan juoksahduksista ja tunnelmallisesta valosta. Puu jää myös muistuttamaan tästä kotimaanjaksosta ja erikoisesta koronavuodesta. Mitähän yllätyksiä  tuleva työkausi mahtaa tuoda?


Olen harrastanut kesän mittaan myös perinteisten palapelien kokoamista. Keväällä kirpputorilta ostettu 500 palan Koiramäen Jukolaaiheinen kuva osoittautui haasteelliseksi heti alkuun, sillä siitä puuttuivat kaikki reunapalat. Myös keskelle jäi aukkoja, samoin kuin yhteen 1000 palan palapeliin, mikä on aika turhauttavaa. Sellaisia ei arvaa enää antaa eteenpäin, mutta jospa jäljelläoleville palasille löytyisi jotakin uutta käyttöä. Ainakin muutaman kortin olen niistä jo tehnyt. Voisikohan tähän soveltaa Saviruukku-laulun vertausta (san. Liisa Pukkila-Pajunen):


Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois.
Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois.
Sinä, Herra, minut murskasit, vaan talletit kaikki palat.
Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan.
Anna savelle uusi muoto, tee minusta uusi ruukku!
Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille: ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.


Lasnamäelle perustettavan seurakunnan palapeli rakentuu pikkuhiljaa.  tänään olin puhelimitse mukana yhteistyöneuvottelussa. Siinä työn koordinaattoriksi nimettiin nyt Tallinnan Pyhän Hengen kirkkoherra Gustav Piir, jonka alaisuudessa minä ja Eha-pappi toimimme yhdessä vapaaehtoisten vastuunkantajien kanssa. Toistaiseksi Pyhän Hengen seurakunnan papit siis palvelevat myös Lasnamäellä, mutta jatketaan rukousta oman pastorin löytymiseksi!

Kotimaanjakso on ollut monin tavoin virkistävä. Mökkielämän ja  kalansaaliiden lisäksi iloitsen lukuisista kohtaamisista sekä kasvotusten että etäyhteyksin. Tervetuloa kaikki uudetkin kirjeensaajat mukaan ”soutajaksi” virittelemään yhdessä verkkoja Lasnamäen kivikkoisilla apajilla sekä Tallinnan seudun kehitysvammaisten parissa! Vähän haikein, mutta innostunein mielin valmistaudun paluuseen. Tallinnan naapurini lupasi tänään käydä laittamassa lämmöt päälle asunnossani. Lämmin vastaanotto on siis luvassa! Näillä näkymin en joudu karanteeniin.
Kiitos, että olet olemassa! Jumalan palapelissä jokainen pala on tärkeä!


Kirsti