Marian kirkon historia

Vanhin asiakirjamaininta Vehkalahden Pyhän Marian kirkosta löytyy Viipurin linnanisännän kirjeestä 2.2.1396. Siinä hän myöntää pitäjämme lautamiehelle omistusoikeuden autioon, joka sijaitsee ”malmilla Vehkalahden kirkon vieressä”. Kuinka paljon ennemmin kirkko on rakennettu, sitä emme tiedä.

Alkuperäisestä kirkkorakennuksesta ei ole jäljellä juuri muuta kuin seinät. Ja niitäkin on vuosisatojen saatossa jo ehditty korottaa. Yksityiskohtaisia mainintoja kirkosta alkaa löytyä vasta 1500-luvun lopulta, ja tietysti vain suurimmista mullistuksista. Sodan jalkoihinhan kirkko on rajalla seisoneena joutunut usein sotkeutumaan. Ja jäljet ovat olleet sen mukaisia. 1570- 90 sotien aikana kirkko ryöstettiin ja poltettiin kahdesti. Seinä- ja kattomaalaukset tuhoutuivat, samoin muut aarteet joutuivat tielle tietymättömille.

1600-luvulla kirkkoa ympäröi aita: hirsirakennelma katettu kivimuuri, jonka toisella laidalla oli asehuone eli kirkon portti. Kirkonkellot oli nostettu erilliseen kellotapuliin. Kirkko ja myöhemmin sen ympäristö toimivat hautausmaana. 1700-luvulla kirkko ja sen ympäristö säilyivät ilmeisesti suunnilleen samanlaisena kuin edelliselle vuosisadalla. Mitä nyt sotilaat ottivat kirkon aidasta kivet omaan käyttöönsä.

marian-kirkko-1600-1700-luvulla

Marian kirkko 1600-1700 -luvulla

Haminan palossa 1827 kirkko tuhoutui jälleen pahasti. Kellotapuli paloi kokonaan. Suomen Suur-Ruhtinaskunnan rakennusasioista päätti tuolloin Carl Engel. Hän ei tunnetusti sietänyt keskiaikaisia korkeita ja jyrkkiä kirkon taitekattoja ja niinpä hänen johdollaan Vehkalahdenkin kirkon korjauspiirustukset muuttivat kirkon ulkomuotoa merkittävästi. Vain seinät saivat jäädä paikoilleen.  Kirkon katto siis madallettiin, kellotorni rakennettiin kiinni pääkirkkoon ja koko alttariosa uudistettiin. Se, mitä tuli ei ollut vanhasta kirkosta tuhonnut, sen teki siis uudistustyö.

Vuonna 1963 kirkkoa jälleen saneerattiin. Nyt vapaaehtoisesti, ilman tulipaloja tai ryöstöjä. Ulkokuori sai jäädä entiselleen mutta sisällä huiski kirveet ja maalipensselit. Vanhat uunit poistettiin ja mustuneet seinät maalattiin, ylimmät parvet poistettiin, pilareita kavennettiin, alttari sai taas uuden muodon, saarnatuoliakin vähän liikuteltiin toiseen, muka parempaan paikkaan.

Viimeisin restauraatio valmistui 2013.  Arkkitehti Ulla Raholan suunnittelema uudistus palautti näkyviin kaikuja keskiajalta ja Engelin 1800-luvulta.  Suuri muutos oli alttarialueen madalloitus ja laajennus, jotta myös pyörätuolilla pääsee alttarin ääreen. Upeat kynttiläkattokruunut ja pylväiden messinkilampetit otettiin jälleen näyttävästi esille. Alttari siirrettiin seinänsyrjästä keskelle alttarialuetta, ja näin papit saavat palvella seurakuntaa koko ajan kasvot kirkkosaliin päin ja Kristuksen läsnäolon merkit, ehtoollisleipä ja -viini pääsivät pois nurkasta lähemmäksi kirkkokansaa. Jukka Korpiheteen suunnittelemat valot ja Pisara-taideteos kruunaavat kirkon kauneuden ja herkkyyden. Helena Vaari suunnitteli ja valmisti kaikki uudet alttaritekstiilit.  Niihin hän sai esiin juuri samoja kuvallisia aiheita, jotka tulipalot olivat kirkon seinistä aikanaan tuhonneet.

17-9-2010-marian-kirkko-ent-vehkalahden-kirkko-030

Marian kirkon vihkiristi on edelleen näkyvissä kirkon itäpäädyssä.

Marian kirkko ennen vuoden 2013 restauraatiota.

Marian kirkko ennen vuoden 2013 restauraatiota.

Takaisin